Pwyll (kraatteri)
.jpg)
Pwyll on Jupiterin kuun Europan suuri törmäyskraatteri, jonka uskotaan olevan Europan nuorin löydetty törmäyskraateri.[2] Pwyll on nimetty walesilaisen mytologian alamaailman jumalan mukaan.[2] Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni hyväksyi nimen vuonna 1997.[3] Kraatteri on arviolta noin 3–18 miljoonaa vuotta vanha.[4] Asteroidi, joka aiheutti kraatterin, luultavasti iskeytyi Europaan idästä, kaakosta tai luoteesta.[5]
Fyysiset ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pwyllin keskellä on kirkas vaalea täplä, joka on noin halkaisijaltaan noin 15 km.[2][5] Kraatterin reunavalli on noin 300 metriä korkea. Kraatterin keskellä on noin 600 metriä korkea kukkula. Reunavallia korkeampi kraatterin keskellä oleva kukkula on harvinainen Aurinkokunnan kraattereissa.[5] Reunavallia ympäröi noin 8 kilometriä pitkä tumma kehä. [2] Tumma kehä on luultavasti asteroidin törmäyksessä enintään muutaman kilometrin Europan maan alta lentänyttä maa-ainesta.[6][7] Kraatteri yhteensä on halkaisijaltaan noin 26 kilomeriä.[5]
Kraatterilla on tumma,[5] suhteellisen tasainen pohja lukuun ottamatta muutamia huippuja kraatterin keskellä.[8]
Kraatterin kirkas sädeviiru ulottuu yli tuhannen kilometrin päähän kraatterista ja sen valkoinen väri saattaa viitata sädeviirun koostuvan jäästä.[2][9] Sädeviiru ulottuu erittäin kauas johtuen Europan heikosta painovoimasta. Niin sanottuja sekundäärisiä kraattereita on sädeviirun ympärillä laskettu olevan yli 3300 kappaletta.[10]
Sekundääriset kraatterit ovat kraattereita, jotka syntyvät suuren asteroidin iskeytyessä taivaankappaleeseen. Iskeytymisen yhteydessä ainetta lentää taivaalle, ja aine törmää lopulta takaisin maahan. Tämän aineen mukana voi olla kiviä tai muita kovia aineita, jotka synnyttävät suuren määrän pienempiä kraattereita, sekundäärisiä kraattereita.[11]
Tutkinta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1986 Voyager-luotainten kuvista kraatteri havaittiin ensimmäisen kerran.[8]
Galileo-luotain tutki läheltä kraatteria luotaimen Europan ohilennoilla. Galileon kuvien avulla on saatu tutkittua kraatteria tarkasti.[8]
Kraatteria on analysoitu useita kertoja uudestaan luotainten lähettämien kuvien avulla.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Catalog Page for PIA01661 photojournal.jpl.nasa.gov. Viitattu 26.12.2024.
- ↑ a b c d e Icy bodies: Europa and elsewhere Open Learning. Viitattu 25.12.2024. (englanniksi)
- ↑ Planetary Names planetarynames.wr.usgs.gov. Viitattu 26.12.2024.
- ↑ Morgan Ryleigh Davis, Michael E. Brown: Pwyll Crater as a Laboratory for Understanding Irradiation Timescales on Europa. AGU Fall Meeting Abstracts, 2023-12, 2023. vsk, s. P43B–04. Artikkelin verkkoversio. (englanti)
- ↑ a b c d e Red-Blue Three Dimensional View of Pwyll crater NASA Jet Propulsion Laboratory (JPL). Viitattu 26.12.2024. (englanti)
- ↑ Europa's Pwyll Crater NASA's Europa Clipper. Viitattu 26.12.2024. (englanniksi)
- ↑ Pwyll Crater on Europa solarviews.com. Viitattu 26.12.2024.
- ↑ a b c d Fraser P. Fanale, James C. Granahan, Ronald Greeley, Robert Pappalardo, James Head III, James Shirley, Robert Carlson, Amanda Hendrix, Jeffrey Moore, Thomas B. McCord, Michael Belton: Tyre and Pwyll: Galileo orbital remote sensing of mineralogy versus morphology at two selected sites on Europa. Journal of Geophysical Research: Planets, 2000, 105. vsk, nro E9, s. 22647–22655. doi:10.1029/1999JE001102 ISSN 2156-2202 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
- ↑ Pwyll Crater on Europa - NASA Science science.nasa.gov. Viitattu 25.12.2024. (englanti)
- ↑ Tähtitieteellinen yhdistys Ursa: Tuoreimmat www.ursa.fi. Viitattu 26.12.2024.
- ↑ Secondary Craters NASA Jet Propulsion Laboratory (JPL). Viitattu 26.12.2024. (englanti)