Puutarhamarja

Puutarhamarja on marja, joka on viljelty puutarhassa. Marjojen viljely puutarhoissa alkoi luostareiden puutarhoissa, missä marjakasveja viljeltiin lääkinnälliseen tarkoitukseen. 1500-luvulla Ruotsissa useissa kartanoissa ja linnoissa viljeltiin herukoita, karviaismarjoja ja kirsikoita. Tavallisen kansan keskuudessa marjanviljely yleistyi 1700-luvulla, jolloin mustaherukan kasvatus yleistyi. Pohjoisilla leveysasteilla, missä kesäyöt ovat valoisia, marjat ovat aromikkaita ja siksi maukkaita. Näillä leveysasteilla on myös tarpeeksi viileät yöt, jotta marjat kypsyvät hitaasti, jolloin marjoihin tulee hyvää makua. Monet puutarhamarjakasveista tarvitsevat paljon valoa ja lämpöä. Marjakasvien vedentarve on enimmillään raakileiden kehityttyä ja marjojen kypsyessä. Yleisimpiin puutarhamarjoihin kuuluvat mansikka, vadelma ja herukat. Puutarhamarjoihin kuuluvat myös karviaismarja, pensasmustikka, makeapihlaja, marja-aronia, tyrni ja marjatuomipihlaja. Myös joidenkin ruusujen marjoja käytetään elintarvikkeisiin. Puutarhamarjoissa on joitakin risteymiä, kuten herukkakarviainen. Joitakin marjoja, jotka ovat yleensä luonnonmarjoja, voidaan viljellä myös puutarhoissa, kuten lakkaa ja juolukkaa. Vadelman ja karhunvatukan jotkut lajikkeet sopivat kasvatettaviksi amppeleissa.