Puoliliukuva runko

Puoliliukuva runko eli puoliplaanari on aluksen runkotyyppi, joka on tarkoitettu uppoamanopeutta suuremmille nopeuksille olematta kuitenkaan tyypiltään varsinaisesti liukuva eli plaanaava. Käyttökelpoinen maksiminopeus on riippuvainen rungon pituudesta. Varsinaisissa liukunopeuksissa on puoliliukuvan ominaisuudet yleenä huonot ja alus nousee liian pintaan muuttuen epävakaaksi.

Runkotyypin etuihin kuuluu olematon tai lähes olematon liukukynnys, mistä johtuen nopeus on valittavissa vapaasti kulloistenkin olosuhteiden mukaan. Puoliliukuva runko toimii liukuvaa runkotyyppiä paremmin myös hitailla uppoamanopeuksilla kuljettaessa. Puoliliukuvalla rungolla saavutetaan usein maltillinen polttoaineen kulutus, säilyttäen silti kohtuullinen kulkunopeus. Haittapuolena runkotyypillä on taipumus rullaamiseen (allokon aiheuttamaan heiluriliikkeeseen), myös polttoainetalous on kiistanalainen kysymys, sillä hyvin suunniteltu liukuva runko voi päästä samaan polttoaineen kulutukseen meripeninkulmaa kohden, johtuen suuremmasta nopeudesta, vaikkakin tuntikulutus olisi selkeästi suurempi.

Perinteisen puoliliukuvan rungon keulaosa ei ole kantava vaan kulkee veden sisällä nousematta pintaan ja ainoastaan rungon peräosa on muotoiltu kantavaksi ja näin vähennetty rungon taipumusta vetää vettä perässään, millä keinoin käyttökelpoista nopeusaluetta on laajennettu.