Puolan parlamenttivaalit 2007
 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
.jpg)
.jpg)
Puolan parlamenttivaalit 2007 käytiin 21. lokakuuta 2007. Kaksikamarisen parlamentin alahuoneen eli sejmin ja ylähuoneen eli senaatin vaalit olivat ennenaikaiset, sillä ne olisi normaalisti järjestetty vasta vuonna 2009.
Vaaleihin johtaneet syyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 2005 vaalien jälkeen muodostettiin Puolassa enemmistöhallitus, jonka suurimpana puolueena oli Laki ja Oikeus. Pääministeriksi tuli presidentti Lech Kaczyńskin kaksoisveli Jarosław Kaczyński. Hallituksen muut puolueet olivat populistinen Itsepuolustus) (Samoobrona) ja uskonnollis-oikeistolainen Puolan perheiden liitto (LPR).
Keskenään riidellyt hallitus ajautui kriisiin heinäkuussa 2007 pääministeri Kaczyńskin erotettua hallituksestaan Itsepuolustuksen johtajan Andrzej Lepperin lahjusten otosta epäiltynä. Lepper on kiistänyt syytteet. Lahjusten tarjoaja oli Puolan poliisin korruptionvastainen yksikkö, joka näin halusi saada todisteita Lepperiin kohdistuneista korruptioepäilyistä. Lepperiä oli etukäteen varoitettu poliisin toimista. Erottamisen jälkeen Laki ja oikeus -puolueen johto keskittyi selvittämään, kuka tiedon oli vuotanut. Pääepäilty, sisäministeri Janusz Kaczmarek erotettiin hallituksesta ja pidätettiin 30. elokuuta 2007 yhdessä kahden korkean poliisiviranomaisen kanssa. Kaikki pidätetyt vapautettiin nopeasti ja asiaa käsitellyt tuomioistuin totesi, ettei perusteita pidätykselle ollut. Erottamisensa jälkeen Kaczmarek todisti sejmin valiokunnan edessä hallituksen vakoilleen poliittista oppositiota ja lehdistöä.
Lepperin eron jälkeen hallitus hajosi, kun Itsepuolustuksen ja Samoobronan ministerit erosivat siitä. Koska Laki ja Oikeus -puolueella ei ollut enää hallituskumppaneita eikä siten myöskään enää toimivaa enemmistöhallitusta, kävi uusien vaalien järjestäminen yhä todennäköisemmäksi. Osa poliittisista puolueista olisi kuitenkin halunnut sejmin jatkavan, jotta Kaczmarekin erottamiseen johtaneet syyt olisi tutkittu.
8. syyskuuta 2007 sejm päätti äänestyksen jälkeen järjestää ennenaikaiset vaalit. Tämän kannalla olivat kaikki muut puolueet paitsi Itsepuolustus ja Puolan perheiden liitto. Samana päivänä presidentti Kaczyński määräsi vaalipäiväksi 21. lokakuuta 2007.
Tulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Parlamentin alahuoneessa eli sejmissä vaalien tulokset olivat seuraavat[1]:
| Puolue | Paikat | Äänet | Lyhenne | ||||
| Osuus | Lukumäärä | ||||||
| Kansalaisfoorumi | 209 | 41,51 % | 6 701 010 | PO | |||
| Laki ja oikeus | 166 | 32,11 % | 5 183 477 | PiS | |||
| Vasemmisto ja demokraatit | 53 | 13,15 % | 2 122 981 | LiD | |||
| Puolan kansanpuolue | 31 | 8,91 % | 1 437 638 | PSL | |||
| Itsepuolustus | 0 | 1,53 % | 247 335 | SO. | |||
| Puolan perheiden liitto | 0 | 1,30 % | 209 171 | LPR | |||
| Saksalainen vähemmistö | 1 | 0,20 % | 32 462 | ||||
Vaalien äänestysprosentti oli 53,88 %.
Vaaleihin osallistuneet puolueet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaaleihin oli rekisteröitynyt valtakunnallisesti seitsemän puoluetta. Niillä oli ehdokkaita jokaisessa vaalipiirissä.
- Laki ja Oikeus (PiS)
- Kansalaisfoorumi (PO)
- Vasemmisto ja Demokraatit (LiD)
- Puolan perheiden liitto (LPR)
- Itsepuolustus (Samoobrona, SRP)
- Puolan kansanpuolue (PSL)
- Puolan työläisten puolue (PPP)
Lisäksi kolmella muulla puolueella oli ehdokkaita yksittäisissä vaalipiireissä.
Puolueiden vaaliohjelmat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaalikampanjan keskeinen kysymys oli Laki ja oikeus -puolueen sekä muiden puolueiden vastakkainasettelu. Laki ja Oikeus (PiS) ilmoitti taistelevansa "klikkiä" vastaan, joka sen mukaan koostuu talouselämän johtajista, lehdistöstä ja entisistä kommunisteista. Muut puolueet syyttivät puolestaan Laki ja oikeus -puoluetta harvainvaltaisista otteista maan johtamisessa.
Suurimmat puolueet olivat vaalikampanjan ajan olleet periaatteessa samaa mieltä Puolan roolista EU:ssa ja Natossa. Puolan osallistumisen Irakin sotaan on edellisessä parlamentissa olleista puolueista kyseenalaistanut vain konservatiivinen Puolan perheiden liitto.
Kansalaisfoorumi (PO) korosti kampanjassaan olevansa modernimpi vaihtoehto kuin Laki ja Oikeus. PO keskitti kampanjansa suuriin kaupunkeihin ja tavoiteli myös EU-jäsenyyden aikana muihin yhteisömaihin muuttaneiden yli miljoonan puolalaisen ääniä. Molemmissa tavoitteissa se myös onnistui.
Vaalikampanja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaalikampanja alkoi eräiden merkittävien poliitikkojen loikkaamisilla toiseen puolueeseen. Bogdan Borusewicz, eräs Solidaarisuus-liikkeen veteraaneista ja Puolan parlamentin ylähuoneen senaatin puhemies, ilmoitti siirtyvänsä hallituspuolue PiS:istä PO:hon. Toisenlainen siirto koettiin kun eräs Puolan suosituimmista poliitikoista, PO:n varapuheenjohtaja Jan Rokita ilmoitti siirtyvänsä syrjään politiikasta. Tämän ilmoituksen syynä oli hänen vaimonsa Nelly Rokitan valinta presidentin neuvonantajaksi ja asettuminen PiS:n ehdokkaaksi. Puolalaisessa lehdistössä on yleisesti ennustettu Jan Rokitan palaavan politiikkaan vaalien jälkeen.
Keskusta-vasemmistolainen LiD koki menetyksen kun entinen pääministeri Leszek Miller ilmoitti siirtymisestään populistiseen Itsepuolustus-puolueeseen. LiD koki lisäksi vaikeuksia kun sen johtaja, entinen presidentti Aleksander Kwaśniewski esiintyi humalaisena Ukrainassa pidetyssä luentotilaisuudessa.
Vaalikampanjan ensimmäinen tv-väittely järjestettiin 1. lokakuuta 2007 kun LiD:n Kwaśniewski ja PiS:in johtaja, pääministeri Kaczyński kohtasivat. Keskustelussa välteltiin monia jommallekummalle osapuolelle kiusallisia teemoja, kuten korruptiota ja poliitikkojen pidätyksiä. Mielipidetutkimusten mukaan väittely päättyi tasapeliin. Toinen tv-väittely käytiin 15. lokakuuta 2007 pääministeri Kaczyńskin ja PO:n johtajan Donald Tuskin välillä. Väittely päättyi kaikkien julkisuudessa esiintyneiden arvioiden mukaan Tuskin selkeään voittoon.
Mielipidetiedustelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mielipidetiedustelut ovat olleet aikaisemmissa Puolan vaaleissa epäluotettavia. Esimerkiksi edellisissä vaaleissa kaikki mielipidetiedustelut ennustivat Kansalaisfoorumin nousua suurimmaksi puolueeksi, mutta näin ei kuitenkaan tapahtunut.
Mielipidetiedustelujen mukaan Laki ja Oikeus PiS sekä Kansalaisfoorumi PO olivat vaalikampanjan alussa molemmat 25–30 prosentin kannatuksessa. Vasemmistolaisen LiDin kannatus on tutkimuksissa noin 10–15 prosenttia. Edellisen hallituksen muut puolueet LPR ja Samoobrona ovat noin 5 prosentin kannatuksessa. Lokakuun alkupuolella sekä PiS että PO olivat nostaneet kannatuksensa yli 30 prosentin. Useimmissa tiedusteluissa PiS johti PO:ta joillakin prosenttiyksiköillä.
Hallitusneuvottelut vaalien jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaalien lopputuloksen selvittyä nousi todennäköisimmäksi hallitusvaihtoehdoksi PO:n ja PSL:n enemmistöhallitus jonka pääministeriksi tulisi Tusk.