Punarousku
| Punarousku | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Russulales |
| Heimo: | Haperot ja rouskut Russulaceae |
| Suku: | Rouskut Lactarius |
| Laji: | lilacinus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lactarius lilacinus |
|
 Euroopan maat, joissa lajia tavataan. |
|
| Katso myös | |
Punarousku (Lactarius lilacinus) on rouskujen sukuun kuuluva sienilaji. Se on hyvin syötäväksi kelpaava miedon makuinen sieni, eikä se tarvitse esikäsittelyä.[2][3]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lakki on muodoltaan laakeneva ja vanhemmiten suppilomainen. Leveydeltään se on 2–6 senttimetriä ja väriltään ruusunpunainen tai punavioletti. Jalka on samanvärinen kuin lakki ja 2–6 senttimetriä pitkä. Heltat ovat melko harvat ja kellanvalkoiset. Malto on väriltään kellertävää, ja maitiaisneste on valkoista. Sienen haju on hieman hedelmäinen.[2]
Punarousku muistuttaa suomurouskua. Punarouskun lakki on kuitenkin suomuton ja tasavärisempi.[3]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punarouskua esiintyy lehdoissa ja rantalepikoissa. Se on lepän juurisieni.[3] Suomessa sitä tavataan yleisenä Oulun korkeudelle saakka. Kasvuaika on elokuusta lokakuuhun. Laji on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ MycoBank Viitattu 14.8.2020.
- ↑ a b c Salo, Pentti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: ”Punarousku”, Suomen sieniopas, s. 44. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3
- ↑ a b c Korhonen, Jarkko & Penkkimäki, Pirjo: Suuri suomalainen sienikirja, s. 152. Readme.fi, 2018. ISBN 978-952-321-727-0