Punaluri
Punaluri | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
Suku: | Punalurit Eos |
Laji: | bornea |
Kaksiosainen nimi | |
Eos bornea |
|
Alalajit | |
|
|
Katso myös | |
Punaluri (Eos bornea) on punalurien sukuun kuuluva papukaijalintu. Lajista käytetään myös nimeä Eos rubra .
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnun pituus on noin 31 cm. Aikuisen linnun höyhenpuku on yleisväriltään punainen. Käsisulat ja kyynärsulkien kärjet ovat mustat. Isojen peitinhöyhenten reunat ovat sinimustat, alimmat tertiaalit ja pyrstön alapeitinhöyhenet siniset. Pyrstö on yläpuolelta punaruskea ja alapuolelta himmeän punainen. Nokka on oranssinpunainen, iiris punainen ja koivet tummanharmaat.
Nuoret linnut ovat himmeämmän punaisia, korvan peitinhöyhenet ovat joskus heikosti sinertävät, pyrstön alapeitinhöyhenet ovat punaiset ja vatsahöyhenet sinireunaiset. Hyvin nuoren linnun nokka on mustahko. Sukupuolet ovat samannäköisiä.[2]
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punaluri esiintyy Indonesian kaakkoisnurkassa Amboinan, Saparuan, Burun, Ceramin, Ceramlautin sekä Watubela ja Kai saarilla. Neljä tunnettua alalajia elävät eri saarilla. Alalajien rothschildi ja bernsteini välinen ero on häilyvä, sillä välimuotoja esiintyy.[2]
Punalurin esiintymisalue on 20 000–50 000 neliökilometriä ja sen kanta on elinvoimainen.[1]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punalurit elävät metsissä, erityisesti mangrovemetsissä, aina 1 250 metrin korkeuteen saakka.[2]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ilmeisesti yksiavioinen. Pesintä tunnetaan puutteellisesti. Pesä sijaitsee korkealla puunkolossa. Pesintää tapahtuu ainakin marras-joulukuussa. Vankeudessa pesinyt naaras muni 2 munaa ja poikaset lähtivät pesästä 7 ja 9 viikon ikäisinä.[2]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punalurit liikkuvat meluisissa parvissa, joissa on tavallisesti vähintään 20 yksilöä, ja ne ruokailevat enimmäkseen puiden (muun muassa Erythrina ja Eugenia lajien) latvuksissa. Ne syövät kukkia, siitepölyä, mettä, hedelmiä ja hyönteisiä, ja niiden nokka ja kieli ovat erilaistuneet siten, että nokka on kapea ja kielen päässä on eräänlainen harja.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b BirdLife International: Eos bornea IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.5.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3