Punakultajäkälä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Punakultajäkälä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kotelosienet Ascomycota
Alakaari: Pezizomycotina
Luokka: Lecanoromycetidae
Alaluokka: Lecanoromycetidae
Lahko: Keltajäkälät Teloschistales
Heimo: Teloschistaceae
Suku: Kultajäkälät Caloplaca
Laji: biatorina[1]
Kaksiosainen nimi

Caloplaca biatorina
(A. Massal.) J. Steiner

Synonyymit

Calogaya biatorina

Katso myös

  Punakultajäkälä Wikispeciesissä
  Punakultajäkälä Commonsissa

Punakultajäkälä (Caloplaca biatorina) on kultajäkälien sukuun kuuluva laji. Se on muodoltaan ruusukkeinen. Reunaliuskat ovat muodoltaan kuperia ja niissä on monesti härmää. Reunaliuskojen lisäksi jäkälässä on yleensä erillisiä pikkuliuskoja. Kotelomaljat ovat kapeatyvisiä. Väri on oranssi tai verenpunainen. Punakultajäkälä muistuttaa muurikultajäkälää (Calogaya saxicola), mutta eroaa siitä punaisemmalla värillä sekä siten, että sen kotelomaljat ovat enemmän koholla ja sen liuskat ovat pidemmät. Kultajäkälää tavataan Euraasian mantereella, Afrikan pohjoisosassa ja Australiassa. Se kasvaa kivien päällä ja sitä esiintyy kalkkikivi- ja silikaattikallioilla. Laji on erittäin uhanalainen. Punakultajäkälän jäkäläaineena eli sekundaarisena aineenvaihduntatuotteena esiintyy parietiinia (C16H12O5), emodiinia (C15H10O5), fallakinolia (C16H12O6), fallakinaalia (C16H10O6), ksantoriinia (C16H12O6) ja erytroglaukiinia (C16H12O6).[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Fungal Databases Nomenclature and Species Banks Myco Bank. 24.5.2014. International Mycological Association. Viitattu 20.10.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Soili Stenroos, Teuvo Ahti, Katileena Lohtander, Leena Myllys: ”Kultajäkälä”, Suomen jäkäläopas, s. 83-84. Helsinki: Luonnontieteellisen Keskusmuseon Kasvimuseo, 2011. ISBN 978-952-10-6804-1

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Punakultajäkälä&oldid=22117580”