Punaisestamerestä
Punaisestamerestä | |
---|---|
Περὶ τῆς Ἐρυθρᾶς θαλάσσης | |
Alkuperäisteos | |
Kirjailija | Agatharkhides |
Kieli | muinaiskreikka |
Genre | maantiede, periplus |
Julkaistu | 100-luku eaa. tai 1. vuosisata eaa. |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
Punaisestamerestä (m.kreik. Περὶ τῆς Ἐρυθρᾶς θαλάσσης, Peri tēs Erythrās thalassēs; lat. De Mari Erythraeo) oli Agatharkhideen kirjoittama antiikin kreikkalainen maantieteellinen teos, joka käsitteli nimensä mukaisesti Punaisenmeren aluetta. Se ei ole säilynyt nykyaikaan, mutta siitä tunnetaan katkelmia.[1][2]
Teos koostui viidestä kirjasta. Agatharkhides kertoo itse kirjoittaneensa sen vanhalla iällään,[2][3] todennäköisesti Ptolemaios IX:n aikana. Fotios antaa teoksessaan Bibliotheke yhteenvedon Agatharkhideen teoksen ensimmäisestä ja viidennestä kirjasta. Osa taas on säilynyt Diodoros Sisilialaisen Historian kirjaston kolmannessa kirjassa.[2][4]
Ensimmäinen kirja käsitteli muun muassa Punaisenmeren nimen alkuperää. Viides kirja käsitteli muun muassa Arabiassa asuneiden sabalaisten elämäntapaa; ikhthyofageja eli kalansyöjiä; keinoja, joilla elefantinsyöjät saivat elefantit kiinni; sekä Punaisenmeren lähellä sijainneiden kultakaivosten toimintaa. Diodoros kopioi omaan teokseensa Agatharkhideen kuvaukset ikhtyofageista ja kultakaivoksista. Teoksessaan Agatharkhides mainitsee erikoisia eläimiä, kuten kirahvi (kamēlopardalis), joka eli troglodyyttien maassa, sekä sarvikuono (rhinokerōs).[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Agatharchides Oxford Classical Dictionary. Viitattu 10.1.2022.
- ↑ a b c d Smith, William: ”Agatharchides”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Agatharkhides: Punaisestamerestä s. 14, ed. Hudson, John: Geographi Graeci Minores.
- ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 3.12-18.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Περὶ τῆς Ἐρυθρᾶς θαλάσσης, säilyneet katkelmat teoksessa Muller, Karl: Geographi Graeci minores, s. 111–. (Nide 1) Parisiis: Editore Ambrosio Firmin Didot, Institute Franciae Typographi, 1855. Teoksen verkkoversio.