Punahelttamesikko
| Punahelttamesikko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Mesikot Meliphagidae |
| Suku: | Helttamesikot Anthochaera |
| Laji: | carunculata |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
|
|
|
Punahelttamesikko (Anthochaera carunculata) on naakan kokoinen, mettä syövä australialainen varpuslintu. Alun perin lajin kuvaili englantilainen John White kirjoituksessaan Journal of a Voyage to New South Wales (1790).
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punahelttamesikon pituus on noin 35 cm ja se on mesikoiden heimon suurikokoisia lajeja. Höyhenpuku on vatsapuolelta pähkinähakkimaisen harmaanruskean ja valkoisen kirjava, yläpuolelta kirvismäisen viiruinen. Vatsassa sillä on keltainen laikku ja kaulan sivuilla erikoinen pieni vaaleanpunainen heltta. Silmät ovat punaiset.
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laji esiintyy vain Australiassa, idästä Uudesta Etelä-Walesista Länsi-Australian lounaisosiin ja Tasmaniaan.[2] Lajin esiintymisalueen koko on 1–10 miljoonaa neliökilometriä ja sen kanta on elinvoimainen.[1]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laji elää avoimissa metsissä ja myös asutuksen tuntumassa.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punahelttamesikon pesä on risuista ja lehdistä laadittu ja sijaitsee 2–16 metriä maanpinnan yläpuolella. Munia on yleensä kaksi tai kolme. Pesällään se voi olla hyvin aggressiivinen muita lintuja ja ihmisiä kohtaan.[2]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Meden lisäksi punahelttamesikko syö hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia sekä marjoja ja hedelmiä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b BirdLife International: Anthochaera carunculata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.1.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Birds of Perth (Arkistoitu – Internet Archive)
