Ruusupargo

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Punahammasahven)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruusupargo
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Alalahko: Percoidei
Heimo: Hammasahvenet Sparidae
Suku: Pagrus
Laji: major
Kaksiosainen nimi

Pagrus major
Temminck & Schlegel, 1843[2]

Synonyymit
  • Chrysophrys major
  • Pagrosomus major
  • Sparus major

Ruusupargo (Pagrus major)[3] eli punahammasahven on hammasahvenien heimoon kuuluva kala. Sitä tavataan Tyynenmeren luoteisosassa lähellä Japania. Kala kasvaa tyypillisesti noin 30 cm pitkäksi.[4]

Ruusupargo elää avomerellä yleensä 15–60 metrin, joskus jopa 200 metrin syvyydessä.[5]

Japanissa se on ruokakalojen kuningas (hammasahvenet yleisesti 鯛 tai (Sparidae), ruusupargo 真鯛 madai (Pagrus major)). Maalis-huhtikuussa se tulee kutemaan Japanin rannikoille, ja erityisesti punertavia kutuasuisia kaloja arvostetaan saaliina.[6] Sitä on kasvatettu 1980-luvulta alkaen. Nykyisin noin 75 prosenttia ruoaksi myydyistä ruusupargoista tulee kalankasvattamoista.[5]

  1. Russell, B., Pollard, D., Mann, B.Q., Carpenter, K.E., Buxton, C.D. & Liao, W.: Pagrus major IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.1.2015. (englanniksi)
  2. Checked: verified by a taxonomic editorPagrus major (Temminck & Schlegel, 1843) Froese, R. and D. Pauly. Editors. (2013) FishBase.. World Register of Marine. Viitattu 8.1.2014.
  3. Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet, s. 80. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0
  4. Chrysophrys major (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 7.1.2014. (englanniksi)
  5. a b Pagrus auratus IUCN. Viitattu 8.1.2014.
  6. Tai: Japan's King of Fish Kikkoman. Arkistoitu 7.1.2014. Viitattu 7.1.2014.