Pulituuri
Pulituuri (tai polituuri < ruots. polityr < lat. politura[1] 'kiilto') tai puusepänlakka on yleisnimike pintakäsittelyn viimeistelyyn käytetyille kiillotusnesteille. Tunnetuin merkitys pulituurille on niin sanotussa ranskalaisessa kiillotuksessa käytetty spriipohjainen sellakkaliuos.
Rappioalkoholistit tapasivat erottaa liuoksesta sellakan käyttääkseen spriitä päihteenä.[2] Pulituuriin liuotettiin suolaa, pulloa ravistettiin, ja näin lakka putosi sakkana pohjalle, jättäen juomakelpoisen pirtun pintaan.[2] Sellakan spriistä erotteluun käytettiin myöhemmin myös hiilihapotettuja virvoitusjuomia[3]. Tästä tavasta sai alkunsa nimitys ”puliukko”, vaikka pulituurin käyttö olikin muihin korvikealkoholeihin verrattuna vähäistä.[2]
Puleeraus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pulituurilla kiillottamisesta käytetään nimitystä puleeraus. Puleeraus tehdään eri lakkatyypeille erilaisilla liuoksilla, mutta muuten työtavat ovat yhteneväiset. Yleensä puleeraus tehdään entisöintityön päätteeksi nitroselluloosalakoille, joita on käytetty varsinkin 1920–1940-luvun kalusteissa. Tätäkin vanhemmissa kalusteissa käytetyille sellakkapinnoille tehtävä puleeraus tunnetaan nimellä ranskalainen kiillotus. Alkydi-, uretaani-, uretaanialkydi- ja muut lakat puleerataan yleensä hiomatahnalla, jolloin hionnan voi jättää väliin. Puleerauksen aluksi valmis lakkapinta vesihiotaan noin 600–1000-lukuisella vesihiomapaperilla kauttaaltaan. Puleerauksessa käytetään työvälineenä tolloa, joka on nukkaamattomasta puuvillakankaasta ja vanusta tai strasselista tehty nyytti. Nyytti kastellaan pulituuriin ja puristetaan kuivaksi kangasta tai paperia vasten. Pinta sivellään nihkeällä tollolla tarpeen vaatiessa tolloa kastellen. Tollo saa kulkea yhdestä kohdasta vain kerran, eikä saa pysähtyä työn aikana. Tollo tuodaan pintaan pinnan päädystä tai vinosti reunaa myöten kevyesti pintaa sivellen. Puleeraustyö on tarkkaa käsityötä, jossa puleerattava lakkapinta pilaantuu helposti, jos tollo pysähtyy puleerattavalla pinnalla tai kulkee juuri pulituuriin kastuneen pinnan yli.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 968. (Hakusana puliukko) WSOY, 2004.
- ↑ a b c Rantanen, Miska: Lepakkoluola : Lepakon ja liekkihotellin tapahtumia ja ihmisiä 1940-1999. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24640-9
- ↑ Johan Knut Harjun muistiinpanot, Helsingin Kaupunginmuseon "Pullopostia Kurvista" -näyttely (15.11.2019–29.3.2020).