Puikkijat
| Puikkijat | |
|---|---|
 Keltaselkäpuikkija (Cephalophus silvicultor) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Onttosarviset Bovidae |
| Alaheimo: |
Puikkijat Cephalophinae Gray, 1871 |
| Suvut [1] | |
|
|
| Katso myös | |
Puikkijat eli sukeltaja-antiloopit (Cephalophinae)[2] on onttosarvisten sorkkaeläinten alaheimo. Siihen kuuluu 19 lajia, jotka jaetaan kolmeen sukuun.[1] Ne elävät Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Monet lajit ovat uhanalaisia.
Puikkijoista on aikoinaan käytetty myös suomalaista nimeä duikerit niiden afrikaansinkielisen nimen duiker mukaan, joka merkitsee sukeltajaa, ja josta sukeltaja-antilooppi-nimikin johtui.[3]
Puikkijoilla on lyhyet jalat ja vanttera takapää. Vaaran uhatessa ne syöksähtelevät eli ”sukeltavat” tai puikkivat pensaikon läpi. Kaikki lajit ovat saman muotoisia, mutta koko vaihtelee suuresti viisikiloisista Philantomba-lajeista yli 80-kiloiseen keltaselkäpuikkijaan (Cephalophus silvicultor). Sukupuolet ovat jokseenkin saman näköisiä niillä lajeilla, joilla sekä koiras että naaras ovat sarvekkaita. Naaraat ovat koiraita vähän suurempia.[4]
Puikkijat syövät hedelmiä, jotkin lajit myös lihaa. Ne seuraavat usein sademetsän lehvästössä liikkuvia apinoita napatakseen näiltä maahan pudonneita hedelmiä.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Cephalophinae Wilson & Reeder
- ↑ Puikkijat (sukeltaja-antiloopit) – Cephalophinae laji.fi Suomen Lajitietokeskus
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 116–118. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6
- ↑ a b Subfamily Cephalophinae Ultimate Undulate