Puhtaaksimuuraus

Puhtaaksimuuraus tarkoittaa seinän tai muun rakenteen muurausta poltetuista tiilistä, kalkkihiekkatiilistä tai harkoista siten, että se jää ulkopinnaltaan käsittelemättömäksi, rappaamattomaksi.

Suomessa kivirakennusten julkisivujen tavallisin pintamateriaali oli 1800-luvulla sileä rappaus tai toisinaan roiskerappaus. Puhtaaksimuuratun punatiilin käyttö yleistyi kuitenkin 1800-luvun loppupuoliskolla muissakin kuin teollisuusrakennuksissa, ja puhtaaksimuuraus säilyi myös 1900-luvulla tiilirakennusten julkisivujen yleisenä käsittelytapana. 1900-luvun puolivälissä ajan hengen mukaista oli lisätä julkisivuihin puhtaaksimuuratun tiilen ja rappauspinnan vaihtelua. Pian sen jälkeen betonielementtitekniikka, levyrakenteet ja puhtaaksimuurattu tiili kuitenkin syrjäyttivät uudisrakentamisessa rappauksen lähes kokonaan 1960- ja 1970-luvuilla.

Puhtaaksimuuratuissa tiiliseinissä voidaan käyttää erilaisia limityskuvioita. Tiilen limitys- ja saumausvaihtoehdoilla rakennuksen julkisivulle voidaan luoda yksilöllinen ilme. Yhdessä laastin kanssa limitys sitoo yksittäiset tiilet yhtenäiseksi rakenteeksi. Juoksulimityksessä tiiliä muurataan tiilirakenteeseen yksinomaan pitkä sivu seinäpinnan suuntaisesti. Yleisimmät juoksulimitystavat ovat 1/2-kiven porrastus tai 1/3-kiven porrastus. Vanhemmissa, massiivisissa tiiliseinissä on käytetty yleensä ristilimitystä tai munkkilimitystä, joissa osa tiilistä asetetaan tiilimuuriin poikittain seinäpintaan nähden sidetiiliksi. Puhtaaksimuurattua tiiltä käytetään toisinaan myös sisäpinnoissa arkkitehtonisena tehokeinona. Tiilet pyritään yleensä latomaan puhtaaksimuurattuun seinään siten, että pinnaltaan paremmat sivut tulevat aina samalle puolelle.

Puhtaaksimuurattu tiilijulkisivu on yleensä kestävä ja helppohoitoinen eikä vaadi paljon huoltoa. Tiiliseinä voidaan kuitenkin haluttaessa käsitellä myöhemmin vaikkapa kuulto- tai ohutrappauksella.