Pudasjärven välikohtaus
| Lapin sodan taistelut | |
|---|---|
| Syysmanööverit • Pudasjärvi • Olhava • Tornion maihinnousu • Tornionlaakso • Kemi • Ylimaa • Taipaleenkylä • Rovaniemi • Tankavaara • Muonio • Käsivarren asemasota | |
Pudasjärven välikohtaus oli toisen maailmansodan aikaan Lapin sodan alkuvaiheessa 28. syyskuuta 1944 tapahtunut lyhyt aseellinen taistelu Pohjois-Suomesta vetäytyvien saksalaisjoukkojen ja pohjoiseen etenevien suomalaisjoukkojen välillä. Pudasjärvellä joukot avasivat ensimmäistä kertaa tulen toisiaan vastaan.
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomi katkaisi suhteensa Saksaan 2. syyskuuta 1944. Neuvostoliiton kanssa tehtävän rauhansopimuksen ennakkoehdot edellyttivät suomalaisten vaativan saksalaisjoukkojen poistumista maasta 15. syyskuuta mennessä.[1] Pohjois-Suomen rintamaosuutta hoitanut 200 000 miehen vahvuinen saksalainen 20. Vuoristoarmeijakunta lähti ennalta laaditun suunnitelman, Operaatio Birken mukaisesti vetäytymään pohjoiseen uusiin puolustusasemiin heti syyskuun alussa. Uudet asemat oli linnoitettu valmiiksi Karesuvanto-Ivalo -linjalle eteläisemmästä Suomesta kohdistuvaa hyökkäystä vastaan. Asemat turvasivat idässä Petsamon nikkelituotannon saksalaisille, ja toisaalta suojasivat Käsivartta ja Norjan puoleista vetäytymistietä etelään.[2]
Saksalaisten vetäytyminen oli tapahtunut ilman taisteluja sovussa suomalaisten kanssa salaisen vetäytymissopimuksen mukaisesti syyskuun puolivälistä lähtien. Valvontakomissio oli kuitenkin saanut asiasta vihiä ja painosti suomalaisia jyrkempään toimintaan. 27. syyskuuta suomalaisjoukkojen komentajana aloitti kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuo.[3]
Vielä saman päivän iltana Siilasvuo antoi Jääkäripataljoona 5:lle uuden käskyn edetä pikavauhtia suoraan Pudasjärvelle. Tätä ennen joukot olivat edenneet sovitun aikataulun mukaisesti. Saksalaisilla oli tarkoitus vetäytyä Pudasjärven eteläpuolelta 30. syyskuuta, kirkonkylästä vasta 2. lokakuuta.[3]
Lapin sodan ensimmäiset laukaukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aamulla 28. syyskuuta suomalaisjoukot kohtasivat saksalaisten jälkivarmistusjoukot vartiossa Sillankorvan maastossa 20 kilometriä Pudasjärveltä Ouluun päin. Osaston komentajana toimi eversti Krenzer. Saavuttuaan alueelle suomalaiset vaativat saksalaisia antautumaan, mihin saksalaiset eivät suostuneet. Tällöin suomalaiset avasivat tulen.[3]
Saksalaiset pyrkivät neuvottelemaan, minkä suomalaiset torjuivat. Kuullessaan tästä 20. Vuoristoarmeijan komentaja kenraalieversti Lothar Rendulic antoi 7. Vuoristodivisioonan komentajalle kenraaliluutnantti August Krakaulle vapaat kädet toimia. Krakau toimitti suomalaisille kirjeen jossa hän kuvasi etenemisen mukanaan tuomia seurauksia. JP 5:n päällikkö majuri Lounila lupasi joukkojensa jäävän paikoilleen, kunnes saksalaiset olisivat poistuneet paikkakunnalta.[3]
Tappiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaksi saksalaissotilasta menetti henkensä, neljä haavoittui ja kaksi joutui vangiksi. Suomalaiset ottivat sotasaaliiksi yhden kuorma-auton ja moottoripyörän.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Toivo T. Kaila: Lapin sota. Helsinki: WSOY, 1950.
- Jouni Kallioniemi: Lapin sota 1944-1945 Suursodan loppunäytös pohjoisessa. Raisio: Teospiste Oy, 1989.