Pudas
Pudas on virtaveden rinnalle muodostunut uoma, joka haarauduttuaan uomasta virtaa sen rinnalla jonkin matkaa ja yhtyy sitten alempana takaisin lähtöuomaansa. Pudas on rinnakkaisena haarana yleensä kapeampi tai matalampi kuin sen viereinen uoma. Matalan veden aikana se yleensä kapenee edelleen ja se saattaa jopa katketa väliaikaisesti lahdeksi. Putaan ja uoman välistä aluetta kutsutaan usein saareksi.[1][2][3]
Mitkä eivät ole putaita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suistoissa joet haarautuvat useiksi suuhaaroiksi, joita ei kuitenkaan yleensä kutsuta putaiksi, sillä niissä vesi laskee useita haaroja pitkin palaamatta yhdeksi virraksi. Jos joen sivu-uoma on pysyvä, kivikkopohjainen ja muuttumaton niin silloin niitä nimitetään ainakin Iijoen ja Kiiminkijoen vesistöalueilla joeksi ja näiden rinnakkain virtaavien jokien välisiä alueita saariksi erotuksena putaista. Putaan nimellä kutsutaan joskus myös uoman rinnalla olevaa saarta tai niemeä esimerkiksi Kollajan Mörköpudas (kartoissa Punkkisaari [4]) ja Puukkopudas.[5]
Etymologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sana pudas on nykykäsityksen mukaan tullut suomen kieleen lainasanana saamesta; toisen teorian mukaan sanat palautuisivat yhteiseen varhaiskantasuomalaiseen asuun *pukča-. Murteissa pudas on esiintynyt yleisenä Ruijassa, Länsipohjassa, Peräpohjolassa, Kainussa ja Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla sekä Pohjois-Karjalassa; yksittäistietoja on myös Etelä-Suomesta Sääksmäeltä, Kymistä, Kauhavalta ja Karttulasta. Paikannimenä Pudas tunnetaan tätäkin laajemmalla alueella.[1]
Sana pudas esiintyy jo vuonna 1745 julkaistussa Daniel Jusleniuksen kokoamassa sanakirjassa Suomalaisen Sana-Lugun Coetus, jossa sanalle annetaan selitys ”joen sivuhaara” [6]. Sana pudas taivutetaan suomen kielessä esimerkiksi ”putaan” ja ”pudasta” [7].
Geomorfologiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muodostuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Putaan muodostuminen tarvitsee virtaavan veden eroosiota, jotta uoman viereen voisi syntyä uusi uoma eli pudas. Eräs syntytapa on mahdollinen kevättalvella, kun käsillä on jäidenlähtö. Ellei uomassa ole esteitä, kulkeutuvat jäät virtaavan veden mukana alajuoksulle. Jos uomassa on kohta, josta kaikki jäät eivät selviä läpi, alkaa tukos kerätä taakseen lisää jäätä ja siihen voi muodostua jääpato. Silloin uoma ahtautuu ja vedenpinta jääpadon yläpuolella nousee. Nouseva vesi tulvii kummallekin rannalle ja se etsii siellä vaihtoehtoisen väylän alajuoksulle päin. Mikäli sellainen löytyy, voi virtaavan veden kulutus uurtaa hiekkaiseen tai saviseen maahan tarpeeksi syvän uoman veden ohijuoksulle. Koska vesi alkaa laskea, jää jääpato paikalleen ja ohijuoksusta tulee pitkäaikainen. Toistuessaan voi ohijuoksutus syventää uutta uomaa ja lopulta se on riittävän syvä toimiaksen rinnakkaisena uomana myös kesäisin matalanveden aikaana. Jääpadon sijasta myös joen pohjaan muodostuva jää eli suppo, tai kivikkoinen kari tai pieni saari voi erikoistilanteessa nostaa vedenpintaa ja aiheuttaa putaan muodostumisen. Toistuvat tulvat voivat pitää putaan uomaa auki pitkiäkin aikoja. Pudas voi virrata erillään vanhasta uomasta useita kilometrejäkin.[8]
Katoaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Myöhemmin uusi uoma on jäänyt rauhallisesti virtaavan veden osuudeksi. Pudas voi jäädä pohjastaan korkeammalle kuin sen viereinen uoma, jolloin matalanveden aikana se jää osittain tai kokonaan kuiville. Pudas voi silloin näyttäytyä joesta työntyvänä lahtena, joka alkaa yleensä kasvaa umpeen. Monet entiset putaat ovatkin kuin pitkiä laaksoja, jossa kasvaa joenrantametsikköjen kasvillisuutta tai ne alkavat soistua.lähde?
Putailla on havaittavissa selkeä kehityskierto: aluksi uusi pudas on virtaava ja hiekkapohjainen. Myöhemmin pudas kasvaa umpeen ja soistuu puhtaana pitävän virtauksen puuttuessa. Putaan elinkierto alkaa usein uudestaan joidenkin vuosikymmenten jälkeen, kun uusi jääpato tukkii uoman ja virtaus käy putaan kautta puhdistaen sen sedimenteistä.lähde?
Luontotyyppinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Putaiden flora ja fauna ovat yleensä rikkaampia ja monimuotoisempia johtuen putaan yhdistetystä luonteesta virtaveden, lammen ja suon alati muuttuvana ekosysteeminä. Putaita ei ole vielä tyypitetty Euroopan unionissa erityiseksi luontotyypiksi, mutta asiaa ollaan viemässä eteenpäin.lähde?
Esimerkkejä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Putaita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pudas on Kuusamossa Hepojoessa oleva Välijoen ohitusuoma.[9]
- Livojoen putaat ovat syntyneet Pudasjärven Livolla hiekkakankaalle meanderoimalla.[10][11]
- Rukomapudas on Muonionjoessa Muoniossa sijaitseva Rukomasaaren kiertävä uoma.[12]
- Uuraanpudas on yksi Iijoen monista putaista.[13]
- Kuortanopudas sijaitsee Ounasjoen keskijuoksulla Kittilässä.[14]
Umpeutuneita putaita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Huhansaaren ja siinä sijaitsevan Siikaisten Revonlahden kirkonkylän kiertää lampiketjuna entinen pudas.[15]
- Livojoen putaat sisältävät myös katkenneita putaita joen lahtina.[10]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- meanderi on virtaveden uoman mutkittelussa syntynyt mutka
- juolua on putaasta erilliseksi lammeksi tai järveksi kuroutunut uoman osa
- bifurkaatiossa virtavesi haarautuu pysyvästi eikä sivuhaara palaa enää takaisin uomaan, vaan se laskee toiseen jokeen, järveen tai mereen.
- suisto ja sen suuhaarat
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Söderholm, Eira: Alattion murteen vesistöappellatiivit. Sananjalka, 1983, 25. vsk, nro 1, s. 43–62. Turku: Suomen Kielen Seura. doi:doi.org/10.30673/sja.86463 ISSN 0558-4639 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 30.1.2020.
- ↑ Mistä sana pudas tulee?, ”Kysy kirjastonhoitajalta”, kirjastot.fi, 13.11.2018, viitattu 29.1.2020
- ↑ Mitä tarkoittavat sanat vieska (esim.Yli-vieska), padas (esim. Padasjoki) ja pudas (Pudasjärvi). Mistä tämäntyyppistä tietoa löytyy?, ”Kysy kirjastonhoitajalta”, kirjastot.fi, 13.7.2001, viitattu 30.1.2020
- ↑ 7244139 (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 31.1.2020.
- ↑ Google: Puukkopudas, Pudasjärvi Google-kartasto. Viitattu 11.10.2021.
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Sámit, sánit, sátnehámit – Suomen kirjakielen saamelaiset lainat, s. 161–182. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 253) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 2007. ISBN 978-952-5150-95-7 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 30.1.2020).
- ↑ Mäkinen, Panu: S-loppuisten sanojen neljäs taivutustyyppi, 8.1.2008, viitattu 30.1.2020
- ↑ Metso, Hannu, Aarrevaara, Mauri & Kilpimaa, Kari: Tulvantorjuntaa putailla (lukijakirjoitus), Lapin kansa, 03.05.2019, viitattu 30.1.2020
- ↑ Pudas, Heponiemi, Kuusamo (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 31.1.2020.
- ↑ a b Livonjoen putaat, Livo, Pudasjärvi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 1.2.2020.
- ↑ Livon kylällä käynnissä olevat hankkeet (Arkistoitu – Internet Archive), Livokas ry, 2018, viitattu 1.3.2020
- ↑ Rukomapudas, Muonio (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 31.1.2020.
- ↑ Uuraanpudas, Kollaja, Pudasjärvi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 31.1.2020.
- ↑ Kuortanopudas, Kittilä (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 31.1.2020.
- ↑ Huhansaari, Revonlahti, Siikainen (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 31.1.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kollajahanke – Ympäristövaikutusten arviointiselostus (Arkistoitu – Internet Archive), Pohjolan Voima, 2009