Vergilius

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Publius Vergilius Maro)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Publius Vergilius Maro
Vergiliuksen rintakuva hänen hautansa sisäänkäynnillä Napolissa, Italiassa.
Vergiliuksen rintakuva hänen hautansa sisäänkäynnillä Napolissa, Italiassa.
Henkilötiedot
Syntynyt15. lokakuuta 70 eaa.
Andes, Gallia cisalpina, Rooman tasavalta
Kuollut21. syyskuuta 19 eaa. (50 vuotta)
Brundisium, Italia, Rooman keisarikunta
Kansalaisuus roomalainen
Ammatti runoilija
Kirjailija
Tyylilajit eeppinen runous, paimenrunous
Aiheet maalaiselämä, Rooman myyttinen esihistoria
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Publius Vergilius Maro (15. lokakuuta 70 eaa. Andes, Gallia cisalpina, Rooman tasavalta – 21. syyskuuta 19 eaa. Brundisium, Italia, Rooman keisarikunta) oli roomalainen runoilija. Hänen kolme tärkeintä teostaan olivat Paimenlauluja (lat. Bucolica, tunnetaan myös nimellä Eclogae), Georgica ja Aeneis.

Elämä ja teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vergilius 400-luvun Vergilius Romanus -teoksen käsikirjoituksesta.

Vergiliuksen isä omisti pienen maatilan ja hänellä oli varallisuutta ainakin sen verran, että hänellä oli mahdollisuus lähettää poikansa koulutielle. Vergilius opiskeli ensiksi Cremonassa ja Mediolanumissa (nyk. Milano). Hän jatkoi opintojaan Roomassa ja päämääränä oli virkamiehen ura. Vergilius valmistuikin myöhemmin reettoriksi eli oikeuspuhujaksi. Reettorin ammatti ei kuitenkaan ollut oikea valinta Vergiliukselle, sillä hän oli luonteeltaan ujo, hiljainen ja syrjäänvetäytyvä.[1] Hän aloitti runojen kirjoittamisen ja pääsi Maecenaan vaikutuspiiriin. Maecenas oli upporikas taiteilijoiden tukija, jonka nimestä on muodostunut termi ”mesenaatti”.

Vergiliuksen on kuvailtu olleen vartaloltaan komea, mutta kasvoiltaan maalainen. Hänellä oli koko aikuisiän huono terveys, usein kurkku- ja vatsakipuja sekä myöhemmin verensyöksyjä. Ruoassa ja viinissä hän oli kohtuullinen. [2]

Saatuaan kuuluisuutta runoilijana Vergilius vältteli Roomassa oleskelua. Hän ei kestänyt lukuisten ihailijoidensa huomiota ja kerrankin piiloutui ihailijoiltaan porttikäytävään. [2]

Paimenlauluja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakkaus luontoon ja Italian maaseutuun on yksi Vergiliuksen runouden keskeisistä teemoista. Hänen läpimurtoteoksensa on vuosina 42–39 eaa. kirjoitettu Paimenlauluja (Bucolica eli Eclogae), jossa hän romantisoi maalaiselämää mutta käsitteli myös aikansa ongelmia, kuten maatilojen pakkoluovutusta sotaveteraaneille. Tämän myös Vergilius oli joutunut kokemaan. Sen neljännessä runossa hän ilmoittaa kohta syntyvän ”jumalallisen poikalapsen” tuovan uuden rauhanajan maailmalle. Tämän runon johdosta varhaiset kristityt pitivät Vergiliusta profeettana. Nykyään sen uskotaan tarkoittavan Octavianusta (myöh. Augustus) ja hänen pyrkimyksiään sisällissotien lopettamiseksi.[1]

Georgica

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 36–29 eaa. Vergilius työskenteli seuraavan suurteoksensa Georgican parissa (suom. 1976 Maanviljelijän työt). Idean teokselle antoi Maecenas, joka halusi uuden runoteoksen tukemaan Octavianuksen maatalouspolitiikkaa. Esikuvana teokselle on kreikkalaisen Hesiodoksen teos Työt ja päivät. Georgica jakaantuu neljään kirjaan, joista jokainen käsittelee omaa aihettaan. Ensimmäinen kirja käsittelee varsinaista peltoviljelyä, toinen puiden, pensaiden ja viiniköynnösten hoitoa, kolmas karjanhoitoa ja neljäs mehiläistenhoitoa. Teos ylistää Italian luontoa ja haluaa herättää kunnioitusta talonpoikaa ja hänen uurastustaan kohtaan. Se myös ylistää rauhanomaista elämää, ja ”ahkera uurastus voittaa kaiken”, toteaa runoilija.[1]

Välttääkseen kasvavan ihailijoidensa joukon kohtaamisen Vergilius muutti Georgican ilmestymisen jälkeen Napoliin. Hänen terveytensä alkoi horjua, ja Napolin ilmasto oli hänelle parempi. Hänen tiedetään olleen myös Siron, epikurolaiseen koulukuntaan kuuluneen filosofin oppilaana Napolin lähellä.[3]

Aeneis

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aeneis kertoo Didolle Troijan hävityksestä. Pierre-Narcisse Guérinin maalaus, 1815.

Augustus oli toivonut jonkun aikansa etevimmistä runoilijoista kirjoittavan roomalaisille kansalliseepoksen, joka tukisi hänen poliittista ohjelmaansa ja imperiumin rakennustyötään. Hän tarjosi tehtävää Horatiukselle, joka kieltäytyi tehtävästä. Vergilius otti harteilleen kyseisen jättiläistehtävän, johon hän uhrasi elämänsä yksitoista viimeistä vuotta. Augustus lienee toivonut lähihistoriaan sijoittunutta teosta. Vergilius päätyi toisenlaiseen ratkaisuun; Aeneis-eepos sijoittuu historian alkuhämäriin ja on tavallaan jatkoa Homeroksen Ilias-eepokselle. Eepoksen päähenkilö Aeneis selviää perheensä ja muutaman muun henkilön kanssa Troijan hävityksestä. Troijasta hän lähtee vanhaa roomalaisten legendaa mukaillen etsimään yhdessä pakolaisten kanssa uutta kotimaata. Myöhemmin hänen poikansa Askanios eli Julus, Caesarin ja Augustuksen suvun myyttinen kantaisä, perustaa Latiumiin Rooman emäkaupungin Alba Longan. Ideologisesti siinä käsitellään niitä vanhoja hyveitä, joilla Rooman imperiumi oli jumalien tahdosta noussut maailman valtiaaksi. Aeneis käy Italiassa voittoisan sodan ja on tunnollinen ja huolehtivainen maan isä ja pelastaja, muistuttaen täten Augustusta. Roomalaisten hyveiksi runoilija määrittelee neljännen kirjan säkeissä 847–853 seuraavat asiat: ”Hallita, Rooman mies, alamaisia kansoja muista – siinä on taitosi: lait, tavat luoda ja määrätä rauha, säästää lannistetut, sotien taas korskeat voittaa.”

Aeneis-eepos tarjoaa paljon muutakin sisältöä kuin roomalaisuuden yleviä periaatteita ja oman aikansa valtiollista propagandaa. Juno-jumalatar vainoaa Aeneisista ja päähenkilön äiti Venus-jumalatar puolestaan auttaa. Myrskyävällä merellä retkikunta ajautuu Karthagon ystävällisen Dido-kuningattaren hoviin. Didolle Aeneis kertoo takautuvasti seikkailuistaan ja romanssi puhkeaa kukkaan. Aeneis kuitenkin seuraa jumalten määräyksiä ja hylkää Didon. Suruissaan tämä käy roviolle kiroten ennen sitä Aeneiksen heimon. Tämä ennustaa Rooman ja Karthagon myöhempiä katkeria sotia. Sankari käy myös Manalassa kysymässä vainajilta tulevia tapahtumia. Lopussa käydään kiivas kaksintaistelu Aeneiksen ja Turnuksen välillä. Turnus oli surmannut sankarin parhaan ystävän Pallaan.

Homeroksen sankari Odysseus on ovela valehtelija, mutta Vergiliuksen Aeneis on rehti ja suora. Vergiliuksen teos on surumielisen traaginen, sodan vastainen ja kärsiviä kohtaan myötätuntoinen eepos, joka näin heijastelee tekijänsä omia eettisiä periaatteita. Kirjoittamisprosessin aikana Augustus kävi usein tapaamassa Vergiliusta eikä ollut kovin tyytyväinen teoksen hitaasta valmistumisesta. Teos ei koskaan valmistunut lopullisesti. [4]

Matkallaan Kreikkaan Vergilius sairastui vakavasti ja kotimatkallaan hän joutui pysähtymään Brundisiumiin (nyk. Brindisi), missä hän kuolinvuoteellaan rukoili ystäviään hävittämään tekeillä olevan eepoksen. Käsikirjoitus julkaistiin Augustuksen määräyksestä ja siitä poistettiin ne osat, mitkä Vergilius oli merkinnyt poistettaviksi. Eepoksen keskeneräisyys näkyy muun muassa eräiden osien irrallisuutena ja jäsentymättömyytenä kokonaisuuteen. Lisäksi jotkut henkilöt saattavat kuolla alkupuolen taisteluissa, mutta olla jälleen mukana lopun tapahtumissa.

Vaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vergilius ohjaa Dante Alighierin pois pedon luota Jumalaisen näytelmän ensimmäisen laulun säkeissä 87–88. Gustave Dorén piirros, 1861–1865.

Vergilius on vaikuttanut eurooppalaiseen kulttuuriin. Hänen teoksiaan on luettu kouluissa kymmeniä sukupolvia ja näin ollen antaneet vaikutteita tulevien hallitsijoiden ja virkamiesten ajatusmaailmaan. Keskiajalla Homeros oli huonosti tunnettu, mutta Vergiliusta pidettiin suuressa arvossa. Ei ole sattumaa, että Dante Alighieri valitsi juuri hänet oppaaksi Jumalaisessa näytelmässä.

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Virgilion Bucolica kouluin tarpeeksi. (Alkuteos: Bucolica) Suomentanut Robert Mellin. Oulu: Barck, 1866.
  • P. Vergilio Maronin Aneidi. (Alkuteos: Aeneis) Suomentanut Konstantin Siitonen. Sortavala: Anton Lindeberg, 1888.
  • Georgica: Maanviljelijän työt. (Alkuteos: Georgica. Teksti ja proosasuomennos. Toimittanut, johdannon ja selitykset laatinut Teivas Oksala) Helsinki: Gaudeamus, 1976. ISBN 951-662-185-6
  • Aeneis: Aeneaan taru. (Alkuteos: Aeneis. Suomentaneet Päivö ja Teivas Oksala. Alkusanat ja selitykset Teivas Oksala (alun perin julkaistu kahtena niteenä: Aeneis: Kirjat 1–4, Aeneas ja Dido, suom. Päivö Oksala 1972 ja Vergiliuksen Aeneis: Homeerinen, kansallinen ja universaalinen eepos, suom. Teivas Oksala 1987)) Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23806-6
  • Aeneis. (Alkuteos: Aeneis) Suomentanut Alpo Rönty. Helsinki: Loki-kirjat, 2000. ISBN 952-9646-88-7
  • Paimenrunoja. (Alkuteos: Bucolica) Suomentanut Teivas Oksala. Espoo: Artipictura, 2002.
  • Paimenlauluja. (Alkuteos: Bucolica. Suomentaneet ja selitysosuudella varustaneet Laura Lahdensuu, Ari Saastamoinen. Olympos-sarja) Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-3109-2
  • Georgica: Laulu maanviljelijän työstä. (Alkuteos: Georgica) Suomentanut Teiva ja Päivö Oksala. Gaudeamus, 2020. ISBN 978-952-345-073-8

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Robert Deryck Williams: Virgil Encyclopedia Britannica. Viitattu 12.6.2017.
  2. ↑ a b Oksala, T & Kallela M-L: Esipuhe teoksessa Georgica, laulu maanviljelijän työstä, 2020, s.10
  3. ↑ Peter Levi: Virgil – His Life and Times NY Times. 1999. Viitattu 12.6.2017.
  4. ↑ Kamm, A.: The Romans. An Introduction. 1995, 158

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vergilius.
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: Vergilius
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Vergilius.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vergilius&oldid=22760985”