Pihkova
| Pihkova (Псков, Pskov) |
|
|---|---|
 Pihkovan kreml ja Pyhän Iivanan katedraali (1100-luvulta) |
|
.svg) lippu |
 vaakuna |
  Pihkova |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Liittovaltiosubjekti | Pihkovan alue |
| Perustettu | 903 |
| Kaupungiksi | 903 |
| Hallinto | |
| – Kaupunginjohtaja | Jelena Polonskaja |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 95,5 km² |
| Väkiluku (2008) | 194 179 |
| – Väestötiheys | 2033 as./km² |
| Aikavyöhyke | UTC+3 (MSK) [1][2] |
| Postinumero | 180xxx |
| Suuntanumero(t) | +7 8112 |
Pihkova (ven. Псков, Pskov, aikaisemmin Пльсковъ, Plskov; vir. Pihkva) on Venäjän kaupunki, jossa on noin 200 000 asukasta. Pihkova sijaitsee 70 kilometriä itään Viron rajalta Velikajajoen varrella. Kaupunki on nykyisin Pihkovan alueen hallinnollinen keskus.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaupunki on Venäjän vanhimpia. Varhaisin kirjallinen maininta siitä on vuodelta 903. Pihkovasta tuli keskiajalla tärkeä sisämaan ja Itämeren rannikon hansakaupunkien välisen kaupan keskuksena. Krom-niminen kaupunkilinnoitus (kreml) rakennettiin Velikajajoen niemekkeelle.[4]
Pihkova oli Novgorodin suojeluksessa 1000- ja 1100-luvuilla. Luostareita perustettiin Velikajajoen vasemmalle rannalle 1100-luvulta lähtien Zavelitšije-nimiseen esikaupunkiin. Vuonna 1240 Saksalainen ritarikunnan joukot valloittivat Pihkovan, mutta kärsivät tappion Aleksanteri Nevskin joukoille Peipsijärven jäällä vuonna 1242. Tämän jälkeen kaupungin väkiluku kasvoi 60 000 asukkaaseen.[4]
Vuonna 1348 Pihkova saavutti täyden itsenäisyyden tasavaltana, mutta vuonna 1510 se liitettiin Moskovaan ja vuonna 1571 sen ryöstivät Iivana IV Julman joukot. Kaupunki selvisi Puolan Stefan Batoryn joukkojen piirityksestä vuonna 1581 ja Kustaa II Aadolfin joukkojen piirityksestä vuonna 1615.[4]
1700-luvulta lähtien Pihkova taantui aina 1900-luvulle asti.[4] Talouselämälle tärkeä rautatie kaupunkiin rakennettiin keisarin Pietari–Varsova-ratahankkeen osana vuonna 1859 Pietarista.[5] Kaupungissa oli Venäjän armeijan päämaja vuosina 1915–1917, ja puna-armeija perustettiin siellä vuonna 1918. Nikolai II luopui kruunusta Pihkovassa vuonna 1917.[6] Toisessa maailmansodassa kaupunki kärsi suuria tuhoja, mutta monet historialliset rakennukset säilyivät.[4]
Kaupungissa on runsaasti linnoituksia, ja sen luostarit ovat hyvin kunnostettuja matkailunähtävyyksiä. Kremlissä sijaitseva Kolminaisuuden katedraali on peräisin 1600-luvulta.[4]
Pihkovan kymmenistä kirkonkelloista on saanut nimensä Laila Hirvisaaren romaani Pihkovan kellot, jonka tapahtumat sijoittuvat Pihkovan lähelle.lähde?
Kulttuurielämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pihkovassa on Puškinin akateeminen draamateatteri, sinfoniaorkesteri ja nukketeatteri. Siellä järjestetään vuosittain Puškin-juhlat. Venäjän kansallisrunoilijan Aleksandr Puškinin suku on kotoisin Pihkovasta, ja hän itse kirjoitti kaupungissa. Hänet on haudattu lähelle Pihkovaa Puškinskije Gory -nimiseen paikkaan.[7]lähde?
Talous ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pihkovaan on sijoittunut osa Venäjän luoteisen Leningradin sotilaspiirin joukko-osastoista, muun muassa 76. kaartin ilmarynnäkködivisioona.[8][9] Nykypäivän Pihkova on tärkeä rautatieristeysasema ja kaupungissa on koneenrakennus- ja pellavantuotantoteollisuutta.[4]
Ystävyyskaupungit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pihkovalla on seuraavat ystävyyskaupungit:
- Kuopio, Suomi, vuodesta 1966[6]
- Tartto, Viro
- Arles, Ranska
- Gera, Saksa
- Neuss, Saksa
- Paderborn, Saksa
- Nijmegen, Alankomaat
- Perth, Skotlanti, Yhdistynyt kuningaskunta
- Roanoke, Yhdysvallat
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jussi Nurminen: Venäjä siirtyy ikuiseen talviaikaan 1.7.2014. Yle uutiset. Viitattu 27.10.2014.
- ↑ Vladimir Putin signed the Federal Law On Amendments to the Federal Law "On the calculation of time" 22.7.2014. worldtimezone.com. Viitattu 26.10.2014. (englanniksi)
- ↑ Новый Атлас автомобильных дорог 2006–2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1 500 000 (+ 1:4 000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-40907-2-8. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e f g Pskov | Russia | Britannica www.britannica.com. Viitattu 13.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Атлас железные дороги Россия и сопредельные государства. (Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartta). ФГУП "Омская картографическая фабрика", 2010. Масштаб 1:750 000...1:35 000 000. Омск, ул. Таубе Но 21, 644099 Омск. ISBN 978-595-23032-3-3. (venäjäksi)
- ↑ a b Kuopion ystävyyskaupungit, Pihkova
- ↑ Музей-заповедник А.С. Пушкина "Михайловское" (Пушкинский Заповедник) www.museum.ru. Viitattu 26.11.2022.
- ↑ Structure of Russian Airborne Troops: Russian Airborne Troops (englanniksi)
- ↑ Arno Rydman: Pihkovan huippusotilaat kieltäytyneet sodasta - vankila uhkaa Verkkouutiset. 7.4.2022. Viitattu 26.11.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihkovan kotisivu (Arkistoitu – Internet Archive) myös (englanniksi)
.svg)
Bežanitsy • Dedovitši • Dno • Krasnogorodsk • Kunja • Loknja • Nevel • Novoržev • Novosokolnik • Opotška • Ostrov • Outova • Palkino • Petseri • Pihkova • Pihkova • Pljussa • Porhov • Puškinskije Gory • Pustoška • Pytalovo • Sebež • Strugi Krasnyje • Usvjaty • Velikije Luki • Velikije Luki