Provisio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Provisio on välikäden saama, tulokseen perustuva palkkio työstä tai toiminnasta. Yleensä välikäsi ja myyjä ovat sopimussuhteessa, poikkeuksena tippi ja löytäjän palkkio, jotka voidaan maksaa jälkikäteen, palkinnoksi tai olla yleinen tapa. Tyypillistä provision saajalle on toimiminen agentuurin tavoin, sitomatta pääomaa itse tuotteeseen.

Yleensä provisio on prosentuaalinen. Joissakin tilanteissa se voi olla myös kiinteä tai näiden yhdistelmä.

Nettimainonta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useiden ilmaisten palvelujen taustalla (suurimpana google) on oheismainoksista perittävä palkkio, provisio, palvelun käyttäjien tekemien valintojen mukaan. Käyttäjän klikatessa mainosbanneria mainostaja maksaa sovitun palkkion palvelun tuottajalle.

Provisiopalkkauksessa, esimerkiksi myyntityössä, palkka lasketaan myyntituloksen perusteella, eikä se ole kiinteä tai perustu ajalliseen suoritteeseen, kuten tunti- tai kuukausipalkka. Yleisiä esimerkkejä ovat myyntimiehet ja puhelinmyyjät. Provisiopalkkauksessa työntekijä tekee työnsä yrittäjäriskillä, välikätenä.

Luottokorttiyhtiöt ja pankit perivät korttitapahtumista provision kauppiaalta. Pankkikorttitilityksissä provisio on ollut kiinteästi hinnoiteltu. Luottokorttiyhtiöt käyttävät kuitenkin yleisesti prosentuaalista provisiohinnoittelua. Maksukorttien ja luottokorttien toimintatavat eroavat kuitenkin toisistaan, maksukorteissa osa provisiosta otetaan maksuaikana myyjältä, luottokorteissa taas asiakasta rahoitetaan ja osa provisiosta otetaan kuukausimaksussa, luoton tavoin.

Visa ja Mastercard käyttävät edullisempia provisioita kuin American Express tai Diners Club. Tästä syystä edellä mainittujen korttien hyväksyttävyys kauppaliikkeissä on huomattavasti suurempi kuin jälkimmäisten. Kauppaketjujen omista luottokorteista kauppias ei joudu maksamaan provisiota, sillä kortit ovat heidän omiaan.