Thulen kulttuuri

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Proto-inuitit)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

  Thulen kulttuuri vuosina 1000–1600 oli esieskimojen luoma arktinen kulttuuri, joka edelsi välittömästi "nykyistä" eskimojen kulttuuria. Yleensä työkalut olivat kivestä ja luusta; rauta tunnettiin mutta se oli harvinaista, esimerkiksi norjalaisilta tai meteoriiteista saatua. Koirien vetämät reet ja keramiikka tunnettiin, kivestä tehtiin lamppuja. Thulen kulttuuri vallitsi nykyisillä eskimojen asuinalueilla Alaskassa, Pohjois-Kanadassa ja Grönlannissa.

Kulttuurin merkittävin ero aiempiin arktisiin merikulttuureihin verrattuna oli valaanpyynti avomerellä ja suuret nahalla peitetyt umiak-veneet. Kulttuuriin lienee myös tullut ensi kertaa hylkeiden avantopyynti vuoden 1200 tienoilla. Muuten Thulen ihmiset pyytivät mursuja, kaloja, karibuja ja lintuja[1]. Thulen kulttuurin kupumainen talvimaja oli koottu valaanluista ja peitetty nahkalla[2].

Thulelaisilla oli kosketus muun muassa Grönlantiin hieman vuoden 900 jaa. jälkeen purjehtineisiin norjalaisiin viikinkeihin. Näiden kanssa sodittiin ja käytiin kauppaakin. Norjalaiset hylkäsivät Grönlannin asumuksensa ilmaston kylmettyä tai joutuivat merirosvojen tai eskimojen uhreiksi. Thulen kulttuuri hävitti lähes täysin alueellaan aiemmin vallinneen Dorsetin kulttuurin, ja muuttui pienen jääkauden aikana ja kontakteissa eurooppalaisten kanssa "nykyiseksi" eskimokulttuuriksi.

Keskiaikaista Thulen kulttuuria sanotaan usein Ingusukin kulttuuriksi[3]. Inugsukin kulttuuri on sama kuin Thulen kulttuuri, jossa on mukana norjalaisilta ostettuja tai niitä jäljitteleviä esineitä[4].

Thulen kulttuuri korvasi aiemman Dorsetin kulttuurin Pohjois-Amerikan seudun arktisilla alueilla.

Eskimojen edeltäjät proto-inuitit saapuivat Alaskaan ehkä vuoden 500 jaa. tienoilla. Thulen kulttuuri alkoi luultavasti kehittyä Nortonin kulttuurin tyyppisestä edeltäjästä jo 100 eaa. Beringinsalmen tienoilla [5]. Itse Thulen kulttuuri syntyi Alaskan pohjoisrannikon ja lähialueen saaristojen valaanpyyntikulttuurien sulautuessa noin 700–1000 Pohjois-Alaskan rannikoilla. Birnirkin kulttuuri nousi Pohjois-Alaskan rannikolle noin 900 jaa., ja tämä muuttui pian Thulen kulttuuriksi[5].

Varhainen "Thulen kulttuuri" 500–1100 omaksui valaan metsästyksen. Valaanpyynti alkoi nyt 500 vuoden tauon jälkeen. Hylkeitä ja mursuja pyydettiin myös, kalastettiin, maalla metsästettiin karibuja ja linnustettiin. Tätä varhaisvaihetta luonnehtivat harppuunat, keihäät veneet, koristeltu keramiikka, hiotut liuskekivityökalut [6] Noin 1200 alkoi norpan avantopyynti, mikä helpotti huomattavasti talvielämää.[7]

Thulen esieskimot vaelsivat nopeasti itään päin. Kulttuuri levisi noin 1000–1400 jaa. tienoilla Kanadan pohjoisosiin, arktisille saarille ja Grönlantiin. Aluksi kulttuuri levisi Nunavutiin, Kanadaan noin 1000 jaa. Yksi ryhmä asettui 1200-luvulla Luoteis-Grönlantiin. Niin sanotun "toiseen vaellusvaiheen" aikana Grönlannissa eskimot levittäytyivät 1200–1300-luvuilla Thulesta etelään.

Thulen kulttuuri joko syrjäytti aiemman paleoeskimojen Dorsetin kulttuurin, tai tämä kulttuuri oli hävinnyt 100–200 vuotta ennen Thulen kulttuuria[7] Lohdullisemman tulkinnan mukaan Thulen eskimot sulauttivat Dorsetin eskimot itseensä vuorovaikutteisissa tapahtumasarjassa. Eskimojen yhtenäinen kieli viittaa aiemman Dorsetin kulttuurin täydelliseen tuhoon. Tämä viittaa thulelaisten kukistaneen dorsetilaiset väkivalloin. Eskimojen tarusto kertoo heidän ajaneen pois monesti jättiläisiksi mainitut tuniit-ihmiset, jotka ehkä olivat dorsetilaisia. Tässä tapauksessa Thulen kulttuurin leviäminen perustui tekniseen ylivoimaan Dorsetin kulttuuriin nähden[5], thulelaisilla oli mm. jousipyssyjä, joita dorsetilaisilla ei ollut.

Vuodsen 1100–1600 thulelaiset hankkivat merkittävän osan ravinnoistaan valaista, ja heillä oli erikoistunut valaanpyyntikalusto, ja he pyytivät muita merinisäkkäitä[6], mursuja ja hylkeitä. Thulelaisilla oli ominaista melko paikallaan pysyvä elämäntyyli[6]. Arktisiin oloihin erittäin hyvin sopeutuneilla Thulen eskimoilla oli umiakkeja, kajakkilaivastoja, jousi ja nuoli ja koirarekiä. Heillä oli kehittyneitä harppuunoita, valaisevia ja lämmittäviä valaanöljylamppuja, tuulelta suojaavia lumi-igluja, lumen aiheuttamaa häikäisyä estävät linssittömät rako-aurinkolasit ja kymmeniä erilaisia työkaluja[5][6].

Niin sanotussa toisessa aallossa Thulen kulttuuri levisi Labradoriin ja Baffininsaaren eteläosiin keskieskimojen alueelle noin 1200–1400. Näin eskimot tuhosivat 1400-luvun alussa Kanadan arktisilta saarilta aiemman Dorsetin kulttuurin. Muualla Kanadassa Dorsetin kulttuuria edesauttoivat algonkin- ja sioux-kansat, joita asui puurajan eteläpuolella.

Norjalaiset viikingit olivat tekemisissä Thulen kulttuurin eskimojen ja ehkä Dorsetin kulttuurin paloeskimojenkin kanssa suunnilleen vuosien 980–1500 tienoilla. He perustivat vuoden 985 jälkeen kolme siirtokuntaa Etelä-Grönlantiin, jossa oli tuolloin huomattavasti nykyistä lämpimämpää. Eskimot ja norjalaiset viikingit kävivät kauppaa keskenään ja sotivatkin. Inuitit saapuivat Luoteis-Grönlantiin noin 1200 jaa., jonka jälkeen saapuivat viikinkien metsästysalueelle Nordsetaan ja Läntisen siirtokunnan alueelle noin 1300 jaa., ja Itäisen siirtokunnan alueella noin 1400[8].

Viikinkien siirtokunnat tuhoutuivat vuoden 1350 jälkeen. Täsmällistä syytä tuhoon ei tunneta, mutta monia tuhoisa tekijöitä ilmaantui siirtokuntien häviämisen aikoihin. Syy saattoi olla eskimojen ja siirtokuntalaisten välille puhjenneessa sodassa. Viikinkien kertomusten mukaan konflikteja oli sekä dorsetilaisten että thulelaisten kanssa[9]. Erään eskimon kertoman perimätietotarinan mukaan suurissa laivoissa kulkeneet merirosvot olisivat ryöstäneet erään norjalaisen siirtokunnan asukkaat orjiksi ja polttaneet talot, ja että eskimot saattoivat paeta näitä rosvoja toisin kuin norjalaiset. Tarinoita ei ole historiallisesti varmennettu. Musta surma saattoi rantautua siirtokuntiin 1400-luvun alussa, mistä voi kertoa se että viimeinen avioliittoon vihkiminen suoritettiin asiakirjojen mukaan suurimmassa siirtokunnassa 1406. Siirtokuntalaiset saattoivat yksinkertaisesti purjehtia pois ehkä aiempien vastoinkäymisten takia. Näitä olivat muun muassa aiemman turkis- ja mursunhammasviennin tyrehtyminen sekä varsinkin kylmenemisen aiheuttama kasvukauden lyheneminen, joka johti ohrasatojen epäonnistumiseen ja eroosion aiheuttamaan laitumien tuhoon.

Thulen eskimotkin joutuivat hylkäämään kylmentyneet yläarktiset leirinsä ilmaston kylmettyä 1350 pienen jääkauden alussa. Pohjois-Grönlannin rannoilla tuli nyt ympärivuotinen merijäälähde?. Pieni jääkausi 1650–1850 hajotti Thulen kulttuurin yhdyskunnat erilleen eskimokulttuuriksi. Näihin aikoihin Tanska alkoi perustaa siirtokuntiaan Grönlantiin.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Thule, Mnsu.edu (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ The Canadian Encyclopedia (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Greenland, Past and Present, Hertling, Knud; Hesselbjerg, Erik; Klitgaard, Svend; Munck, Ebbe; Petersen, Olaf, 1970, s. 117.
  4. ↑ Greenland, Past and Present, Hertling, Knud; Hesselbjerg, Erik; Klitgaard, Svend; Munck, Ebbe; Petersen, Olaf, 1970, s. 122.
  5. ↑ a b c d Atlas of Ancient America, Michael Coe Dean Snow and Elizabeth Benson, An Equinoix Book, Oxford 1986, Facts on File 1986, : Cultural Atlas Series, ISBN 0-8160-1199-0, ISBN 978-0-81601199-5, s. 45–48
  6. ↑ a b c d Past Worlds, The Times Atlas of Archaelolgy, Times Books 1988, ISBN 0-7230-0306-8, s. 272–273.
  7. ↑ a b Ihmisen suku 1, Ensimmäiset ihmiset, WSOY 1993, ISBN 951-0-18779-8, Luku Arktiksen asuttajat, s. 224-
  8. ↑ Diamond 2005, s. 276.
  9. ↑ History of the Thule Migration

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Thulen_kulttuuri&oldid=21985943”