Propithecus perrieri
| Propithecus perrieri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Heimo: | Indrit Indridae |
| Suku: | Sifakat Propithecus |
| Laji: | perrieri |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Propithecus perrieri |
|
 Levinneisyyskartta. |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Propithecus perrieri on Madagaskarin pohjoisosassa tavattava sifaka. Sitä pidettiin aikaisemmin diadeemisifakan alalajina, mutta P. perrieri on siitä poiketen väritykseltään kokonaan musta. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on määritellyt sen äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Koko kannan koko on ehkä vain noin 500 yksilöä.
Taksonomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajia Propithecus perrieri pidettiin aikanaan diadeemisifakan (Propithecus diadema) alalajina. Nykyisin se on määritelty kokonaan omaksi lajikseen.[1]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Propithecus perrieri on sifakaksi suhteellisen suurikokoinen. Painoa sillä on 3,7–5 kiloa. Sen ruumiin pituus on 430–470 mm ja hännän pituus 420–460 mm. Urokset ja naaraat eivät poikkea toisistaan ulkonäöltään. Turkki on tiheä ja yleensä väritykseltään kokonaan musta. Rinnassa ja alavatsassa voi joskus olla punaruskeaa. Naama on karvaton ja väritykseltään tummanharmaa tai musta. Korvat ovat pienet ja huomaamattomat. Silmät ovat oranssinpunaiset.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajia tavataan hyvin pienellä alueella Madagaskarin pohjoisosassa. Levinneisyysalue ulottuu Intian valtamerenrannikon Analameranan massiivin itäreunoilta Andrafiamenan vuorille, sekä lännessä Ambohiben vuorille. Pohjoisessa aluetta rajaa Irodojoki ja etelässä Andrafiamenavuoret. Havaintoja on tehty aikanaan myös Ankaranan metsistä.[1]
Lajin elinympäristö käsittää trooppisia kuivia metsiä. Lajia tavataan merenpinnan korkeudelta 400 metrin korkeuksiin saakka. Levinneisyysalueella yksilöiden tiheys on noin 8,78 per km².[1]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajia tavataan tavallisesti pienissä kahdesta kuuteen yksilöä käsittävissä ryhmissä. Ryhmiin kuuluu täysikasvuisia uroksia ja naaraita, sekä näiden jälkikasvua. Ryhmät liikkuvat noin 30 hehtaarin kokoisilla kotialueilla. Vuosittain yhdessä ryhmässä lisääntyy vain yksi pari. Poikaset syntyvät kesäkuun ja heinäkuun välillä.[2]
Propithecus perrieri käyttää ravinnokseen nuoria ja kypsiä lehtiä, raakoja hedelmiä, kasvien varsia ja kukkia. Sen ravinnokseen syömiä lajeja on vähintään tusina yhdeksästä eri kasvisuvusta.[1] Kuivan kauden lopulla marraskuisin ryhmät saattavat siirtyä syömään istutetuille mangopuille. Ruokaillessaan ryhmä voi hajota yli 50 metrin päähän toisistaan. Ruokaillessaan ne pitävät yhteyttä toisiinsa hiljaisin ääntelyin. Ne liikkuvat maassa ylittääkseen avoimia paikkoja ja juodakseen.[2]
Lajin petoeläin on fossa. Fossia tavataan lajin levinneisyysalueella tiheään, mikä saattaa vaikuttaa myös lajin kantoihin.[1] Ne ovat erityisen haavoittuvia petoeläimille maassa liikkuessaan. Hälytyshuuto zzuss kajahtaa niiden havaitessa petoeläimiä tai ihmisiä. Maassa fossan havaittuaan ne kerääntyvät puihin päästäen hälytysääntä samalla uhkaavaa fossaa kiinteästi tuijottaen.[2]
Uhat ja suojelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on määritellyt lajin Propithecus perrieri äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Laji on yksi uhanalaisimmista makeista ja laajemmassa mittakaavassa kädellisistä. Koko kannan koko on arviolta vain noin 500 yksilöä. Niistä vain ehkä 125 on täysikasvuisia. Viimeisen kolmen sukupolven tai noin 30 vuoden aikana kannan on arvioitu vähentyneen 80 %.[1]
Suurin uhka lajille on sen elinympäristön häviäminen kaskiviljelyn takia. Metsäpaloja sytytetään myös metsän muuttamiseksi laidunalueeksi ja puita kaadetaan puuhiilen valmistusta varten. Muita uhkia ovat kaivostoiminta ja metsästys.[1]
Laji kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen I. Analameranan suojelualue käsittää osan sen levinneisyysalueesta. Pieniä määriä saattaa esiintyä Ankaranan kansallispuistossa. Joitakin on havaittu myös suojelemattomissa metsissä Analameranan ja Ankaranan välillä.[1]
Vuonna 2018 arvioitiin, että tämä laji on maailman 25 uhanalaisimman apinalajin joukossa.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Heriniaina, R., Hosnah, H.B. & Zaonarivelo, J.: Propithecus perrieri IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.12.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Nick Garbutt: Mammals of Madagascar : a complete guide, s. 189-191. Yale University Press, 2007. ISBN 978-0-300-12550-4 (englanniksi)
- ↑ Schwitzer, C., Mittermeier, R.A., Rylands, A.B., Chiozza, F., Williamson, E.A., Macfie, E.J., Wallis, J. and Cotton, A. (toim.).: Primates in Peril The World's 25 Most Endagered Primates. 2017. IUCN SSC Primate Specialist Group (PSG), International Primatological Society (IPS), Conservation International (CI), and Bristol Zoological Society, Arlington, VA.. Viitattu 13.12.2023.