Projekti 641

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Projekti 641
Tekniset tiedot
Uppouma 1 950 t (pinnalla)
2 400 t (sukelluksissa)
Pituus 91,5 m (kokonaispituus)
90,0 m (vesiraja)
Leveys 7,5 m
Syväys 6,10 m
Koneteho 3 × Kolomna 37D tai 2D42 -dieselmoottori 6 000 bhp
3 × sähkömoottoria 6 000 shp
Nopeus 16 solmua (pinnalla)
15,5 solmua (sukelluksissa)
Miehistöä 78, joista 8 upseeria
Aseistus
Meritorjunta 10 × 533 mm torpedoputkea
tai 6 × 533 mm ja 4 x 400 mm torpedoputkea

Projekti 641 (Nato-raportointinimi Foxtrot) oli Neuvostoliiton laivaston dieselkäyttöisten pitkän toimintamatkan omaavien sukellusveneiden muodostama alusluokka, joka seurasi Projekti 613:a (Nato-raportointinimi Whiskey) ja Projekti 633:a (Nato-raportointinimi Romeo).

Kaksoisrunkoisissa aluksissa oli edeltäjiään suurempi torpedomäärä ja pidempi toimintamatka. Painerungon halkaisija oli noin neljä metriä. Propulsiojärjestelmä aluksilla vaihteli valmistusjakson aikana jonkin verran ja viimeisissä dieselmoottoreissa oli alennusvaihteisto. Ensimmäisiin aluksiin asennettiin kolme Kolomna 37D -dieselmoottoria ja viimeisiin kolme Kolomna 2D42 -dieselmoottoria. Moottorit oli kukin kytketty omaan akseliin, joka pyöritti kuusi lapaista potkuria. Alusten äänilähteet ja nopeus olivat samankaltaisia koko tuotannon ajan.[1]

Aluksilla oli polttoainetta 360 tonnia.Niiden toimintamatka oli taloudellisella nopeudella jopa 20 000 merimailia tai 11 000 merimailia 8 solmun nopeudella snorkkelisyvyydessä. Alusten toimintamatka sukelluksissa 300 metrin syvyydessä oli 350 merimailia kahden solmun nopeudella.[1] Akkujen lataus oli mahdollista seitsemän metrin syvyydessä snorkkelin avulla.

Alusten aseistuksena oli aluksi kymmenen 533 millimetrin torpedoputkea, joista neljä oli asennettu perään. Myöhemmin perän torpedoputket korvattiin neljällä 400 millimetrin torpedoputkella. Torpedoina olivat M57 torpedot, joita aluksella oli kaikkiaan 22 kappaletta. Elektroniikkajärjestelmänä olivat muun muassa Snoop Tray -tutka sekä Herkules- ja Fenix -kaikuluotaimet. Omasuojajärjestelmänä oli Stop Light.[1]

Veneitä rakennettiin vuodesta 1958 vuoteen 1973 Neuvostoliiton laivastolle 62 venettä. Lisäksi aluksia valmistettiin Intian, Libyan, Kuuban ja Puolan laivastoille. Yhteensä aluksia valmistettiin 74 (tai jopa 79) kappaletta.[1] Sen seuraajaksi tuli Projekti 641B "Som".

  1. a b c d Polmar & Jurrien 1991 s. 286