Procopé & Hornborg Asianajotoimisto

Procopé & Hornborg Asianajotoimisto Oy
Perustettu	1918, kaupparekisteriin 1919
Toimitusjohtaja	Pia Tanskanen
Puheenjohtaja	Ismo Hentula
Kotipaikka	Helsinki
Toimiala	Asianajotoimistot
Liikevaihto	3,3 milj. € (2019)
Kotisivu	www.procope.fi
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Procopé & Hornborg Asianajotoimisto Oy on vuonna 1918 perustettu liikejuridiikkaan erikoistunut asianajotoimisto. Yhtiö on merkitty kaupparekisteriin vuonna 1919. Yhtiön palveluksessa on noin 30 työntekijää . Yhtiön toimisto sijaitsee Helsingissä osoitteessa Eteläesplanadi 18.

Praktiikat

Yhtiön ydintoiminnasta yhtä kasvavampi osuus muodostuu nykyisin yritysjärjestelyistä (M&A). Muita keskeisiä liikejuridiikan toiminta-alueita ovat EU- ja kilpailuoikeus (Competition), yhtiö- ja sopimusoikeus (Corporate Advisory), rahoitus (Finance), työsuhteet (Employment), IPR ja tietosuoja (Data Protection, IPR & Technology) sekä riidanratkaisu (Dispute Resolution). Vuodesta 2019 alkaen kasvualueiksi ovat myös nousseet vakuutusoikeus (Insurance) sekä kansainvälinen kauppa- ja kuljetusoikeus sisältäen myös merioikeuden (International Trade and Transport). Liikejuridiikan lisäksi toimiston Procopé Private -praktiikka harjoittaa perhe- ja jäämistöoikeutta sekä tarjoaa muita palveluita yksityishenkilöille, säätiöille ja yhdistyksille. Yhtiöllä on käytössään keskeisillä markkinoilla toimivia kollegaverkostoja, jotka mahdollistavat kansainvälisten toimeksiantojen hoitamisen tehokkaasti.

Historia

Procopé & Hornborg on yksi Suomen vanhimmista asianajotoimistoista. Toimiston perustajat Lars Hornborg ja Hjalmar J. Procopé opiskelivat yhdessä Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa sekä myöhemmin auskultoivat samaan aikaan Turun hovioikeudessa vuosina 1913–1916. Varatuomarin arvon saatuaan molemmat työskentelivät tahoillaan eri asianajotoimistoissa, kunnes vuonna 1918 ystävykset päättivät perustaa Procopé & Hornborgin osoitteeseen Eteläinen Makasiinikatu 6. Toimisto erikoistui juuri itsenäistyneen nuoren valtion orastavaan talouselämään, joka alkoi vilkastua länsimaissa ensimmäisen maailmansodan loputtua.

Lars Hornborg ei halunnut seurata isänsä Nikolai Hornborgin jalanjäljissä uralle senaattiin, vaan erikoistui talouselämää palvelevaksi asianajajaksi. Hän oli myös urheilun suuri ystävä ja toimi muun muassa SVUL:n hallituksessa vuosina 1918–1923. Hornborgilla oli lisäksi merkittävä rooli nykyistä asianajajaliittoa edeltäneen yhdistyksen perustamisessa vuonna 1919 sekä yhdistyksen muuntamisessa yksityisoikeudellisesta yhdistyksestä julkisoikeudelliseksi yhdistykseksi hänen toimiessaan sen hallituksen puheenjohtajana vuosina 1956–1959 ja lakisääteisen Suomen Asianajajaliiton ensimmäisenä puheenjohtajana 1959–1960.

Hjalmar J. Procopé oli puolestaan aktiivisesti politiikassa ja toimi muun muassa Suomen kauppa- ja teollisuusministerinä vuosina 1920–1921 ja 1924, Suomen ulkoasiainministerinä vuosina 1924–1925 ja 1927–1931, sekä Suomen Washingtonin lähettiläänä vuosina 1939–1944.

Vuosien 1945–1956 sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä, jossa syytettynä oli Suomen jatkosodan aikaista poliittista johtoa (Risto Ryti, Henrik Ramsay, Tyko Reinikka, Antti Kukkonen, Edvin Linkomies, J.V. Rangell, Väinö Tanner ja T.M. Kivimäki) Hjalmar J. Procopé johti presidentti Risto Rytin pyynnöstä syytteessä olleen kahdeksikon puolustusta, minkä lisäksi kullakin syytetyllä oli henkilökohtainen asianajaja. Lars Hornborg toimi sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä ministeri T. M. Kivimäen puolustusasianajajana.

Vuoteen 1923 mennessä Procopé oli luopunut osuudestaan toimistoon keskittyäkseen täysin poliittiseen uraansa. Yhtiön osakkaana vuosina 1927–1931 ollut Åke Gartz toimi Procopén ohella toimiston alkuvaiheessa merkittävänä yhteytenä suomalaiseen talouselämään ollessaan suurliikkeiden, kuten A. Ahlström Oy:n, johdossa ja myöhemmin myös politiikassa. Procopén ja Gartzin kontaktit puunjalostusteollisuuden saralla olivatkin Procopé & Hornborgille tärkeitä 1930-luvun laman jälkeen, kun kemiallisesta puutavarasta muodostui yksi Suomen tärkeimmistä vientituotteista. Toimiston toimeksiannot olivat lähinnä sopimusoikeudellisia, kuten kauppa- ja rahoitussopimuksia, joita laadittiin tasaiseen tahtiin vilkastuvan talouselämän tarpeisiin.

Procopé & Hornborgille vuodet 1939–1940 olivat hiljaisia, ja toimiston toiminta oli jopa osin keskeytyksissä. Kesällä 1940 ulkomaankauppa kuitenkin taas vilkastui Suomen sopiessa kauppasopimuksen Saksan kanssa. Toisen maailmansodan jälkeen kauppavaihto länteen vilkastui taas merkittävästi, ja Procopé & Hornborgilla tilanne palautui nopeasti normaaliin.

Korkeimman oikeuden presidentti Hjalmar Neovius toimi, erottuaan muodollisesti terveyssyistä virastaan juuri ennen sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä, Procopé & Hornborgin neuvottelevana lakimiehenä vuosina 1945–1953. Bo Therman tuli toimiston osakkaaksi vuonna 1941 ja Tor Holmén vuonna 1947. Lars Hornborgin kuoltua vuonna 1961, Thermanista ja Holménista tuli toimiston ainoita osakkaita. Toimisto vietti tuona aikana hiljaiseloa lähes vuosikymmenen, Thermanin ja Holmenin toimiessa myös omissa asianajotoimistoissaan. Vuonna 1974 Procopé & Hornborgin toiminta lähti laajenemaan voimakkaasti, kun jo vuosina 1962–1965 toimistossa apulaisena toiminut Olavi Ylänkö osti toimiston kaikki osuudet Holménilta ja Thermanilta.

Procopé & Hornborg laajeni Ylängön johdolla voimakkaasti. Vuonna 1981 toimistossa oli jo 17 vakinaista työntekijää. Pian Procopé & Hornborg laajeni myös pääkaupungin ulkopuolelle avatessaan sivutoimiston vuonna 1978 Kuopioon ja vuonna 1984 sekä Lontooseen että Tampereelle. Vuosien aikana sivutoimistoja on ollut myös Jyväskylässä, Turussa ja Oulussa. Teknologian ja yhteydenpitomahdollisuuksien kehittyessä kaikki sivutoimistot on sittemmin lopetettu ja yhtiö toimii nykyisin vain Helsingissä Eteläesplanadilla, jossa yhtiö työllistää noin 30 juridiikan ammattilaista.