Seurausetiikka
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Seurausetiikan (tarkoitusperäetiikan, seuraamusetiikan, teleologisen etiikan, konsekventialismin) mukaan teon moraalinen arvo määräytyy sen ennakoitavissa olevien, ennakoitujen, aiottujen tai tosiasiallisten seurausten mukaan. Seurausetiikan mukaan keinot ja niiden seuraukset pitää ottaa huomioon seurauksina.
Seurauseettisiä teorioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleisin seurausetiikan muoto on utilitarismi eli hyötyetiikka. Sen mukaan tekoja tulee arvioida niiden tuottaman utiliteetin eli hyödyn perusteella. Utilitarismin keskeinen kysymys on hyödyn määrittely: on esitetty, että hyötyä voivat olla hyvinvointi, mielihyvä, onnellisuus tai preferenssien toteutuminen. John Stuart Mill esittelee seurausetiikan teoksessaan Utilitarismi (1861).
Muita seurausetiikan muotoja ovat hedonismi, jossa päämääränä on nautinnon maksimointi, ja eudaimonismi eli onnellisuusetiikka, jossa pyritään onnellisuuden maksimoimiseen. Uudempia 1980- ja 1990-luvuilla kehittämään alettuja seurausetiikan muotoja edustavat muun muassa prioritarismi ja suffisientarismi, joista edellisen toi yleiseen tietoisuuteen Derek Parfit.
Tehokas altruismi (efektiivinen altruismi) on tiedon ja järjen käyttämistä sen selvittämiseen, kuinka tehdä mahdollisimman paljon hyvää, ja tämän tiedon pohjalta toimimista. Aihetta ovat käsitelleet William MacAskillin ja Theron Pummerin (2020).[1]
Merkittäviä seurausetiikan edustajia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jeremy Bentham
- R. M. Hare
- G. E. Moore
- Derek Parfit
- Amartya Sen
- Henry Sidgwick
- Peter Singer
- John Stuart Mill
Suomalaisia seurausetiikan edustajia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Darwall, Stephen (toim.): Consequentialism. (Dimensions of philosophy series. Blackwell readings in philosophy 7) Oxford: Blackwell, 2002. ISBN 0-631-23107-2 (englanniksi)
- Hooker, Brad: Ideal code, real world: A rule-consequentialist theory of morality. Oxford: New York: Oxford University Press: Clarendon Press, 2000. ISBN 0-19-825069-X (englanniksi)
- Häyry, Matti: Mahdollisimman monen onnellisuus: Utilitarismin historia, teoria ja sovellukset. Porvoo Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-25858-X
- Mill, John Stuart: Utilitarismi. ((Utilitarianism, 1861.) Suomentaneet Kari Saastamoinen, Seppo Sajama ja Marko Järvenpää) Helsinki: Gaudeamus, 2000. ISBN 951-662-791-9
- Portmore, Douglas W.: Commonsense consequentialism: Wherein morality meets rationality. (Oxford Moral Theory) New York: Oxford University Press, 2011. ISBN 978-019979453-9 (englanniksi)
- Scheffler, Samuel (1994). The Rejection of Consequentialism: A Philosophical Investigation of the Considerations Underlying Rival Moral Conceptions. Oxford: Oxford University Press. ISBN 0-19-823511-9.
- Shaw, William H.: Contemporary ethics: Taking account of utilitarianism. Oxford: Blackwell Publishers, 1999. ISBN 0-631-20294-3 (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Stanford Encyclopedia of Philosophy: (englanniksi)
- Utiliarianism Resources (englanniksi)
- ↑ Efektiivinen altruismi ja kristillinen etiikka: onko tehokkaan maailmanparantamisen taustalla epäilyttävä ideologia? Osa 2 Areiopagi. 16.10.2024. Viitattu 5.11.2024.