Prinsipalaattikysymys
Prinsipalaattikysymys (uudismuodoste sanasta prinsipaali, < lat. principalis, ensimmäinen)[1] oli Ruotsissa 1740-luvulla kiistoja aiheuttanut kysymys siitä, oliko valtiopäivien säätyedustajien noudatettava valitsijainsa (kansan) antamia ohjeita ja pitikö valitsijain noudattaa säätyjen päätöksiä.[2] Vuonna 1743 sai kannatusta se näkökanta, ettei isännän asemassa oleva kansa ollut sidottu edustajiensa päätöksiin.[1]
Vuonna 1743, niiden levottomuuksien aikana, joihin silloin suoritettava kruununperillisen vaali antoi aihetta, heräsi eräillä tahoilla eloon vanha näkemys, että kansa isäntänä (prinsipaalina) ei ollut sidottu edustajiensa eli säätyjen päätöksiin. Tätä näkemystä ajoi varsinkin tukholmalainen tukkukauppias Christopher Springer. Kysymys ratkaistiin lopullisesti vuosien 1746–1747 valtiopäivillä, jolloin eräs salaisen valiokunnan komissio tuomitsi Springerin kuolemaan, koska hän oli yrittänyt kumota hallitusmuotoa ja vallanperimystä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965, hakusana prinsipalaattikysymys.
- ↑ Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966, hakusana prinsipalaattikysymys.
- ↑ Prinsipalaattikysymys, Tietosanakirja. Osa 7, palsta 986. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1915