Prime-korko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Prime-korko on yksittäisen pankin oma viitekorko ja sitä muutetaan pankin omalla hallinnollisella päätöksellä. Prime-korkoon vaikuttavat yleinen korkotaso, inflaatio-odotukset sekä talouden näkymät. Normaalisti primea muutetaan muutamia kertoja vuodessa. Prime-korkoa on arvosteltu siitä, että pankit nostavat sitä verraten nopeasti markkinoilla määräytyvän Euribor-koron nousun mukana, mutta pankit eivät vastaavasti laske sitä yhtä nopeasti Euribor-koron laskun mukana. Tämä on pankeille taloudellisesti kannattavaa, koska marginaali eli korkoero verrattuna markkinakorkoon on tällöin korkeampi. Tätä pankit ovat perustelleet siten, että Prime-koron muuttuessa hitaammin kuin Euribor koron, hyötyvät tallettajat paremmasta talletuskorosta pidempään.

Alun perin prime-korko on peräisin Yhdysvalloista, jossa suuria ja pitkäaikaisia asiakkaita palkittiin pankin omalla korolla, joka oli markkinoiden muita korkoja alhaisempi. Tästä juontaa nimitys prime- eli etukorko.

Suomen kielen lautakunta ehdotti vuonna 1990 prime-koron suomennokseksi sanaa ykköskorko[1].

Suomalaisia prime-korkoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Nordean prime-korko
  • Osuuspankkien prime-korko
  • Pop Pankkien prime-korko
  • Suomen Handelsbankenin prime-korko
  • Säästöpankkien prime-korko
  • Tapiola Pankin prime-korko
  • S-prime-korko
  • Aktia prime-korko
  1. Kotilainen, Lari & Varteva, Annukka: Mummonsuomi laajakaistalla, s. 32. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31983-X