Prima Linea
Prima Linea oli Italiassa 1977–1983 toiminut marxilais-leniniläinen aseellinen järjestö. Sen perustivat vuoden 1976 lopussa Sergio Segio, Roberto Rosso, Enrico Baglioni ja Enrico Galmozzi.[1] Järjestön jäsenet tulivat pääasiassa aikaisemmin toimintansa lopettaneista maltillisemmista äärivasemmistolaisista järjestöistä, kuten Lotta Continua.[2] Prima Linean päämäränä oli luoda Italiaan proletariaatin diktatuuri, ja se tehtäisiin "tuhoamalla vihollinen" aseilla.[3] Järjestön päämäärä oli siis periaatteessa suunnilleen sama kuin Punaisten prikaatien. Suurin näiden kahden järjestön välinen ero oli aluksi se, että Prima Linean jäsenet eivät piileskelleet salaisissa osoitteissa, eivätkä käyttäneet väärennettyjä henkillöllisyystodistuksia. Heidän taktiikkansa oli jäsenyyden salassa pitäminen. Prima Linean jäsenet kävivät päiväaikaan töissä tai opiskelivat ja yrittivät kaikin tavoin vaikuttaa tavallisilta kansalaisilta, vaikka heillä oli kotona aseita vaatekomeroon tai kylpyammeen taakse kätkettynä.[4] Prima Linea oli uhrien lukumäärässä laskien Punaisten prikaatien jälkeen toiseksi menestyksekkäin lyijyvuosien äärivasemmistolaisista terroristijärjestöistä.[5] Prima Linea teki kaikkiaan 101 aseellista hyökkäystä joiden tuloksena 18 ihmistä kuoli ja 23 joutui sairaalahoitoon.[6] Ehkä tunnetuin järjestön murhaama henkilö oli niin sanottua Piazza Fontanan pommi-iskua tutkinut tuomari Emilio Alessandrini, joka ammuttiin autoonsa 29. tammikuuta 1979 kello 08.30 aamulla, hänen juuri kyyditettyään poikansa kouluun.[7] Tätä hyökkäystä johti Marco Donat Cattin, jonka isä, kristillisdemokraattinen poliitikko Carlo Donat Cattin, oli ministerinä useassa Italian hallituksessa.[8]
Vuoden 1980 alussa viranomaisten tutkimukset alkoivat tuottaa tuloksia ja Prima Linea seurasi Punaisten prikaatien esimerkkiä, siirtyen maanalaiseen toimintaan. Jäsenyyden salaaminen vaihdettiin toiseen taktiikkaan, henkillöllisyyden ja olinpaikan salaamiseen. Edellytykset tällaiseen toimintamuodon vaihtoon olivat kuitenkin huonontuneet merkittävästi vuodesta 1972, jolloin Punaiset prikaatit menivät maan alle. Prima Linealla ei ollut yhtä valmiiksi ajateltua strategiaa kuin prikaateilla, ja järjestön nujertaminen kävi siksi viranomaisilta huomattavasti nopeammin. Vuonna 1983 Prima Linea oli käytännössä riisuttu aseista, ja sen johtajat vangittu. Kahdestatoista murhasta syytetty järjestön maineikkain jäsen Sergio Segio sai 1983 kolme elinkautistuomiota.[6] Suurta huomiota sai oikeudenkäyntien aikana osakseen eräs Prima Linean ainoastaan naisista koostuva iskuryhmä, jota johti Silveria Russo. Tämä neljän naisen ryhmä murhasi "terveyden puolesta" 5. helmikuuta 1980 Paolo Paolettin, joka oli yksi Seveson onnettomuudesta vastanneen Icmesa-yhtiön johtajista.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Cazzullo, Aldo: I ragazzi che volevano fare la rivoluzione. Mondadori, 2015 (1998). (italiaksi)
- Zavoli, Sergio: La notte della Repubblica. Mondadori, 2015 (1992) 14. p.. (italiaksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Cazzullo s. 322
- ↑ Cazzullo s. 322
- ↑ Zavoli s. 365
- ↑ Zavoli s. 365, 368
- ↑ Zavoli s. 476
- ↑ a b Zavoli s. 369
- ↑ Associazione italiana vittime del terrorismo e dell’eversione contro l’ordinamento costituzionale dello stato (AIVITER): Casa della Memoria - Emilio Alessandrini casamemoriamilano.eu. Arkistoitu 30.11.2018. Viitattu 30.11.2018 (italiaksi).
- ↑ Zavoli s. 367
- ↑ Zavoli s. 376