Prestonpansin taistelu
| Prestonpansin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Jakobiittikapinaa | |||||||
 Taistelun muistomerkki
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
2 300 |
2 700 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
300 kuollutta |
? | ||||||
Prestonpansin taistelu oli 21. syyskuuta 1745 käyty taistelu jakobiittien ja brittien välillä ja se oli osa vuoden 1745 jakobiittikapinaa. James Stuartille uskolliset jakobiitit hänen poikansa Charles Edward Stuartin johtamina kukistivat britit ja saivat näin haltuunsa Skotlannin.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1744 Ranska oli sodassa Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan Itävallan perimyssodan johdosta. Britanniassa vallasta syrjäytetyt Stuartit käyttivät tilannetta hyväkseen saadakseen valtaistuimensa takaisin. James Stuartin poika Charles Stuart matkusti kotoansa Roomasta Pariisiin pyytämään ranskalaisten tukea. Nämä lupautuivatkin auttamaan mikäli Charles saisi kirjallisen vahvistuksen hänen tukijoiltaan Britteinsaarilta siitä, että nämä liittyisivät hänen joukkoihinsa. Kirjalliset vakuutukset luettiin kuitenkin maanpetokseksi, joten niitä oli vaikea saada. Suulliset vakuutukset eivät puolestaan Ranskalle riittäneet eikä joukkoja näin annettu. Charlesille koitui kuitenkin tilaisuus brittien hävittyä Fontenoyn taistelun mantereella ja siirrettyä suurimman osan joukoista Saksaan tämän seurauksena. Britteinsaarten puolustus heikkeni näin merkittävästi.[1]
Charles lähtikin laivalla Skotlantiin saapuen sinne 24. heinäkuuta. Paikan päällä hän yritti lopulta onnistuen saada skottien klaanien tuen kapinalleen. Yksi joukkoihin liittyneistä oli George Murray, joka johti myöhemmin jakobiitteja useammassa taistelussa. Jakobiitit marssivat Murrayn johdolla Edinburghiin ja tällä välin brittien pienehköt joukot Skotlannissa rantautuivat John Copen johdolla Dunbarin. Sieltä Copen joukot siirtyivät Prestonpansin ja Prestonin kaksoiskylän alueelle puolustusasemiin 20. syyskuuta. Asemana toimi matala mäki, jonka edustalla oli suota. Jakobiitit saapuivat suon toiselle puolelle Tranentissa, mutta Murray ei ollut valmis hyökkäämään Copen vahvaa asemaa vastaan. Tällöin kuitenkin paikallinen mies kertoi jakobiiteille voivansa näyttää tien suon ympäri Copen joukkojen selustaan.[1]
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Copella oli käytössään noin 2 300 miestä, sekä muutamia tykkejä ja mörssäreitä. Jakobiitteja oli puolestaan noin 2 700, mutta suuri osa oli aseistautunut pelkästään kilvin, miekoin tai kirvein vastapuolen käyttäessä musketteja. Taistelu alkoi jakobiittien koukkauksen jälkeen näiden rynnäköllä. Copen tykkimiehet eivät edes ampuneet vaan pakenivat paikalta. Jalkaväki sai puolestaan ammuttua vain yhden yhteislaukauksen ennen kuin jakobiitit pääsivät lähietäisyydelle. Lähitaistelussa skottien kirveet ja miekat osoittautuivat tehokkaammiksi kuin brittien pistimet ja musketit. Vain noin 15 minuutin kahakan jälkeen taistelu oli jo ohi. Cope pakeni ratsain etelään Englannin puolelle.[1]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Britit menettivät lyhyessä taistelussa 300 miestä kuolleina ja 700 miestä haavoittuneina. Jakobiitit ottivat haavoittuneet ja 900 muuta sotilasta vangeiksi. Vain brittien rakuunat ja pieni osa jalkaväestä pääsi pakenemaan Copen mukana. Brittien koko Skotlannin armeijan joukkojen näin tuhouduttua Charles Stuart sai alueen haltuunsa. Skotlannista hän saattoi kerätä veroja ja värvätä miehiä kapinaa jatkaakseen. Jakobiittien määrä kasvoikin 5 000:een ja he jatkoivat kapinaansa sotaretkellä Englannin puolelle 1. marraskuuta.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Rupert Matthews: England Versus Scotland, s. 200–206. Leo Cooper, 2003. ISBN 0 85052 949 2 (englanniksi)