Presto-Matic
| M6 | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Valmistustiedot | |||||||
| Valmistaja | Chrysler Corporation | ||||||
| Valmistusvuodet | 1946 – 1953 | ||||||
| Muut nimet |
Presto-Matic Tip-Toe Shift Gyro-Matic Fluid-Matic Fluidtorque Gyrotorque |
||||||
|
|||||||
M6 Presto-Matic oli Chrysler Corporationin vuosina 1946 – 1953 valmistama puoliautomaattinen vaihteisto. Rakenteellisesti kyseessä on moottoriin nestekytkimellä kytketty, ylivaihdeyksiköllä varustettu manuaalivaihteisto. Vaikka itse vaihteistossa ei ollut kuin kaksi vaihdetta eteenpäin, ylivaihdeyksikkö tuplasi ajovaihteiden määrän neljään.[1]
Kuljettajan oli käytettävä kytkinpoljinta aina kun vaihteenvalitsinta siirrettiin asennosta (Low-High-Reverse) toiseen. Kun auto oli liikkeessä eteenpäin, saatiin sähköhydraulisesti ohjattu ylivaihde kytketymään päälle kaasupoljinta keventämällä. Fluid Drive-nestekytkimen ansiosta auto voitiin pysäyttää ja pitää paikallaan jarrun avulla, ilman kytkinpolkimen painamista.[1]
Valinnaisena varusteena toimitettua vaihteistoa myytiin monilla eri kauppanimillä: Chrysler käytti autoissaan varusteesta nimeä "Presto-Matic", DeSoto "Tip-Toe Shift" ja Dodge "Gyro-Matic", "Fluid-Matic", "Fluidtorque" tai "Gyro-Torque". Chrysleriin ja DeSotoon vaihteisto oli saatavilla vuosina 1946 – 1953, Dodge otti sen käyttöön vasta vuonna 1948. Plymouth esitteli oman puoliautomaattisen Hy-Drive-vaihteistonsa vuonna 1953, mutta täysautomaattinen PowerFlite korvasi nämä kaikki vuonna 1954.[1]
Vaihteiston käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Presto-Maticin vaihdekaavio oli sama kuin manuaalivaihteiston, lukuun ottamatta puuttuvaa 1-vaihteen lovea. Lähtiessään liikkeelle kuljettaja painoi kytkinpolkimen pohjaan ja valitsi joko peruutusvaihteen tai jommankumman eteenpäinajoalueista (Low tai High). Tämän jälkeen kytkinpoljin voitiin vapauttaa ja auto joko lähti liikkeelle tai se oli pidettävissä paikallaan jarrun avulla. Eteenpäin ajettaessa ylivaihde saatiin kytketymään kun riittävä ajonopeus oli saavuettu ja kuljettaja kevensi kaasupoljinta. Tällöin sähköisesti ohjattu yksikkö kytki ylivaihteen päälle. Ajovaihteita eteenpäin oli tarvittaessa neljä: Low - Low OD - High - High OD.[1]
Nestekytkimen ansiosta liikkeellelähtö voitiin suorittaa "High"-alueella, tosin kiihtyvyys oli tällöin jopa oman aikansa mittareiden mukaan melko verkkaista. Kun auto oli saavuttanut nopeuden 15 - 20 mailia tunnissa (25–30 km/h), kuljettaja nosti jalkansa hetkeksi kaasupolkimelta, jolloin ylivaihdeyksikkö kytki "matkavaihteen" päälle. Ylivaihdeyksikkö kytkeytyi automaattisesti päältä pois aina kun auton nopeus laski alle 11 mailia tunnissa (17 km/h) tai se pysäytettiin. Parempi kiihtyvyys saatiin aikaan, jos liikkeelle lähtö tapahtui pikkualueella. Pikkualueen ylivaihde saatiin kytketymään 8:n mailin tuntinopeudessa (13 km/h) ja tällä vaihteella kiihdytettiin 25:n mailin tuntinopeuteen, jolloin valitsin siirrettiin isolle alueelle.[1]
Rakenne oli melkoisen tilaavievä ja raskas, koska nestekytkimen lisäksi järjestelmä vaati toimiakseen myös mekaanisen kytkimen. Tämän johdosta tällä vaihteistolla varustettujen autojen tulipelti ja lattiapellitys sekä kytkinpolkimen vivusto poikkeavat manuaalivaihteistolla varustettujen autojen rakenteista.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Allpar.com - The M6 four-speed electro-hydraulic semi-automatic transmission (Arkistoitu – Internet Archive)