Preeriaturpiaali
| Preeriaturpiaali | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Turpiaalit Icteridae |
| Suku: | Preeriaturpiaalit Sturnella |
| Laji: | magna |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Sturnella magna |
|
 Preeriaturpiaalin levinneisyysalue. Keltaisilla alueilla lajia tavataan vain pesivänä ja vihreillä alueilla lajia tavataan vuoden ympäri. |
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Preeriaturpiaali (Sturnella magna) on Pohjois-, Keski- ja Etelä-Amerikassa tavattava turpiaaleihin kuuluva varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kooltaan preeriaturpiaali on 19–26 cm, ja koiraat ovat naaraita kookkaampia. Lajin pää on väriltään harmahtavan ruskea ja silmäkulma on keltainen. Koiraalla on lisäksi valkoinen viiksijuova. Selkä on väriltään ruskea, ja siinä on tiheästi tummempia juovia. Preeriaturpiaalin rinta ja ylävatsa ovat väriltään kirkkaan keltaiset. Rinnan poikki kulkee V-muotoinen musta juova, joka on vahvempi koirailla kuin naarailla. Linnun alavatsa on ruskehtava. Nuorilla preeriaturpiaaleilla on musta maski. Preeriaturpiaalin nokka on melko pitkä ja ohut, pyrstö on lyhyt ja jalat pitkät. Ulkonäöltään preeriaturpiaali muistuttaa huomattavasti huilupreeriaturpiaalia (Sturnella neglecta), joka eroaa selän tiheämmän raidoituksen perusteella. Huilupreeriaturpiaalin laulu on myös melodisempaa ja monimutkaisempaa kuin preeriaturpiaalilla.[3][4][5][6]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Preeriaturpiaalin levinneisyysalue ulottuu Kanadan eteläosista Yhdysvaltain itäosiin ja paikoitellen myös luoteisosiin, Keski-Amerikkaan ja Kolumbiaan, Venezuelaan, Guyanaan, Surinameen, Ranskan Guayanaan ja Brasilian pohjoisosiin. Linnun elinympäristöä ovat monenlaiset ruohomaat, heinäpellot, niityt, golfkentät, ja levinneisyysalueensa länsireunalla laji elää korkeampaa ruohikkoa kasvavilla preerioilla. Osa linnuista muuttaa talveksi etelämmäksi, ja niitä tavataan monenlaisista avoimista ympäristöistä.[4][5][6]
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokittelee preeriaturpiaalin silmälläpidettäväksi lajiksi. Sukukypsiä yksilöitä on arvioitu olevan maailmanlaajuisesti 37 miljoonaa. Varsinkin Pohjois-Amerikassa vuosien 2005–2015 tilastot osoittavat yksilömäärän nopeaa pienenemistä, minkä takia laji on silmälläpidettävä. [7]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Preeriaturpiaalin ravinto vaihtelee vuodenajoittain. Keväällä ne syövät pääasiassa hyönteisten toukkia, kesällä kovakuoriaisia ja heinäsirkkoja ja syksyllä sekä talvisia siemeniä ja hedelmiä. Laji voi syödä myös petoeläimiltä jääneitä haaskoja. Ravintonsa lintu etsii maasta.[4][5]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]_HdB_1894.jpg)
Preeriaturpiaalit muodostavat syksyisin ja talvisin löyhiä parvia, joissa ei ole vallitsevaa arvojärjestystä. Parvissa voi olla mukana myös huilupreeriaturpiaaleja. Pesimisalueilleen koiraat saapuvat maaliskuulla ja valtaavat itselleen reviirin, jota ne puolustavat toisia koiraita vastaan. Naaraat saapuvat muutamaa viikkoa myöhemmin.[5]
Preeriaturpiaalien pesimäkausi kestää maaliskuulta elokuulle, ja kaudessa on kaksi pesintää. Koiraat voivat pesiä samanaikaisesti kahden tai kolmen naaraan kanssa, mutta naarailla on vain yksi koiras koko pesimäkauden ajan. Naaras rakentaa pesän ruohoista ruohikon suojaan. Pesä on usein katettu, ja siinä voi olla tunnelimainen sisäänkäynti. Naaras munii kauden aikana kuudesta neljääntoista valkoista punaruskeapilkullista munaa, joita vain se hautoo. Koiras avustaa kuoriutuneiden poikasten ruokinnassa.[3][4][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sturnella magna IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ Sturnella magna ITIS. Viitattu 24.9.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Bird: The Definitive Visual Guide, s. 472. Dorling Kindersley, 2007. ISBN 978-1-4053-4585-9 (englanniksi)
- ↑ a b c d Eastern Meadowlark All About Birds. Cornell Laboratory of Ornithology. Viitattu 25.9.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Tamar Dexheimer: Sturnella magna Animal Diversity Web. University of Michigan Museum of Zoology. Viitattu 25.9.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Robert S. Ridgely, John A. Gwynne: A Guide to the Birds of Panama: With Costa Rica, Nicaragua, and Honduras, s. 427. Princeton University Press, 1992. ISBN 978-0-691-02512-4 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.9.2010). (englanniksi)
- ↑ BirdLife International: Sturnella magna The IUCN Red List of Threatened Species. 2018. IUCN. Viitattu 17.11.2018. (englanniksi)