Preboreaali
| Sarja | Vaihe | Kronozooni | Kalenterivuotta sitten |
|---|---|---|---|
| Holoseeni | Subatlanttinen | 0–2 400 | |
| Subboreaali | 2 400–5 660 | ||
| Atlanttinen | 5 660–9 220 | ||
| Boreaali | 9 220–10 640 | ||
| Preboreaali | 10 640–11 560 | ||
| Pleistoseeni | Veiksel-jääkausi | Nuorempi Dryas | 11 560–12 700 |
Preboreaalikausi oli välittömästi viimeisen eli Veiksel-jääkauden päättymistä seurannut ajanjakso noin 11 500–10 500 kalenterivuotta sitten, jolloin lämpötila kohosi melko nopeasti. Preboreaalikausi alkoi Salpausselät synnyttäneen kylmän nuoremman dryaskauden jälkeisellä äkillisellä lämpenemisellä. Suomi oli kaudelta laajalti jään ja veden peitossa. Ennen preboreaalikautta oli Suomessa jäästä paljastuneilla alueilla arktista tundraa sekä kylmä ja kuiva ilmasto. Preboreaalikin oli aluksi kylmä, sitten kuiva ja viileä kausi, jolloin Skandinaviassa kasvoi laajalti koivumetsiä. Kaudella alkoi laaja soistuminen.
Ilmaston kylmyyden takia ei Suomessa tällöin liene ollut suuressa määrin pysyvää asutusta. Noin 11 000 vuotta sitten oli asutusta Virossa ja Äänisen itäpuolella, ja Suomeen saattoi saapua asukkaita jo kauden lopulla 10 800–10 500 vuotta sitten, mutta aivan varmaa tämä ei ole. Jää vetäytyi Suomessa tuhannessa vuodessa Etelä-Suomen pohjoisosista Länsi-Lappiin. Lämpötila oli preboreaalikauden lopussa melko lähellä nykyistä[1]. Preboreaalikausi aloitti holoseenin. Kautta seurasi viileä boreaalikausi.
Pleistoseenista preboreaaliin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Pleistoseenin ja holoseenin raja
Ennen preboreaalikautta oli kylmä nuorempi dryaskausi, jolloin kylmä ja kuiva arotundra ulottui laajoille alueilla. Sitten noin 11 600–11 500 kalenterivuotta eli noin 10 300 radiohiilivuotta sitten[2] ilmasto lämpeni nopeasti. tätä kutsutaan tieteellisessä kirjallisuudessa esim. YD/PB-rajaksi. Pleistoseeniin ajoittuva kylmä nuorempi dryas päättyi noin 70 vuodessa[3].
Aivan pleistoseenin lopussa ennen suurta holoseenin alun lämpenemistä oli Puolassa Gościa̧ż-järven pohjakerrostumista tehtyjen tutkimusten mukaan noin 30 vuoden jakso, jolloin talvet olivat aiempaa kosteampia ja kesät lämpimämpiä[4]. Noin 11 520 kalenterivuotta sitten lämpeni nopeasti ja oli lyhyen aikaa kosteaa. Mutta suurin osa suuresta lämpenemisestä noin 11 520–11 500 kalenterivuotta sitten oli melko kuivaa, ja lämpeneminen koski lähinnä talvea[4]. Toisessa vaiheessa 11 500–11 460 kalenterivuotta sitten myös kesä lämpeni[4]. Seuraavat 70 vuotta vuoteen 11 390 kalenterivuotta sitten asti oli yhä melko kuivaa[4].
Preboreaalikauden alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pian alun lämpenemisen jälkeen tsä alkoi vallata alaa arotundralta, kun ilmasto kostui ja kuivui. Monin paikoin lähti soistuminen käyntiin.
Preboreaalin ajoituksista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Preboreaalin ajoituksissa jonkun verran ristiriitaisuuksia johtuen eri alueiden erilaisesta kehityksestä jääkauden lopussa, ja eri ajoitusmenetelmistäkin. Monesti kausi ajoitetaan alkavaksi noin 11 500 kalenterivuotta sitten, jolloin Grönlanti lämpeni alle 50 vuodessa noin 7 °C. Radiohiilivuosissa preboreaali alkaa noin 9 800 BP (kalibroimaton). Grönlannin jääkairausnäytteistä nuoremman dryaskauden loppu on 11 640 kalenterivuotta sitten. Preboreaalin päättymisessä on eri paikoista tehdyissä ajoituksissa parinsadan vuoden epätarkkuus. Grönlannin jääkairausnäytteistä tehty analyysi antaa 10 180 ± 60 kalenterivuotta ja eri alueilta Euroopasta tehdyt yleensä 10 000 ± 100 vuotta. Koillis-Venäjän suotutkimusten mukaan preboreaali jakautuu kausiin PB-1 10 000–9 800 BP ja PB-2, 9 800–9 300 BP (kalibroimaton). Kalibroituna näistä saadaan preboreaalille 10 500–9 500 kalenterivuotta sitten.
Preboreaalikauden kylmä heilahdus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Preboreaalin kylmä heilahdus
Preboreaalikauden alussa tapahtui noin 11 500–11 200 vuotta sitten lyhyehkö, noin 200 vuoden mittainen kylmä heilahdus ilmaston jo lämmettyä kylmästä dryaskaudesta. Tämä synnytti Suomeen Sisä-Suomen reunamuodostumat jäätikön vetäytymisen seisahtuessa erään jäävirran sektorilla. Tätä heilahdusta kutsutaan englannin kielessä muun muassa lyhenteellä PBO, Preboreal Cold Oscillation. Noin 11 400 vuotta sitten koivumetsien eteneminen kohti pohjoista pysähtyi laajoilla alueilla kuivaan, kylmään avoimen ruohomaaston vaiheeseen. 11 250 kalenterivuotta sitten ilmasto vaihtui äkkiä kosteaan.
Tyypillinen preboreaalikauden kasvillisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etelä-Suomen lämpötila nousi preboreaalin aikana 5–10,5 °C tuhannessa vuodessa. Kauden alussa Etelä-Suomen keskilämpötila oli ainakin 10 astetta nykyistä alempi eli −6 °C[5]. Tällöin mannerjäätikön edustalla oli ikiroutaa. Preboreaalin kasvillisuus oli jäästä juuri paljastuneilla alueilla tyypillisesti matalia ruohoja, varpuja, pensaita ja puita eli tundraa. Ilmasto oli arktinen, kylmänkuiva. Alkoi ns primaarinen soistuminen. Oli vähäistä ja maaperä kalkkipitoinen, runsaasti ravinteita sisältävä, mutta typestä oli siinä pulaa[6].
Ennen preboreaalia asutusta oli Tanskassa, ei Suomessa. Aivan vetäytyvän jäätikön lähellä kasvoi lapinvuokkoa (Dryas octopetala), joka viihtyy kylmässä ilmanalassa. Aromaisen tundran kasvillisuus oli alussa ennen preboreaalia marunoita (Artemisia). Sitten tuli heiniä, saroja, ruohomaisia savikoita, kohokkeja, ruusukasveja ja matalaa pajua. Koivu alkoi levitä tässä vaiheessa. Sitten juuri ennen preboreaalia oli suolaheinä (Rumex)-maksimi. Sitten aivan preboreaalikauden alussa oli kanervamaksimi, jolloin koivu yleistyi valtavasti. Liekokasvit olivat yleisiä preboreaalisen kauden loppupuolen alkaen harvinaistua kuitenkin ennen kauden loppua, jolloin mänty alkoi vallata jalansijaa ja koivu harvinaistua.
Marunan siitepölyä on löydetty vain kylmältä kaudelta Kaakkois-Suomesta, ei Salpausselistä pohjoiseen tai länteen. Metsittymisvaiheessa saapuivat Karjalankannakselle ja pian myös eteläiseen Itä-Suomeen ensin tyrni, sitten haapa, kataja ja pihlaja sitten hieskoivu ja rauduskoivu. Preboreaalikaudella liikkui Suomessa metsästäjiä jäästä vapautuneilla alueilla.
Preboreaalikausi Suomessa ja Pohjoismaissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kauden alussa jäätikön patoama Baltian jääjärvi tyhjeni Atlanttiin muuttuen Yoldiamereksi, jolloin veden pinta laski Itämeren alueella jopa 30 m. Kauden loppupuolella Yoldiameri muuttui Ancylusjärveksi, kun jäätikön painama maa kohosi sulkien Yoldiameren salmen länteen. Ancylusjärven pinta alkoi nousta jäätikön sulamisvesien virratessa siihen.
Preboreaalikautta leimasi Suomessa jään vetäytyminen, vaikka maa oli jo joiltain osin (idässä ja Lounais-Suomessa) jäätön. Kasvillisuus levittäytyi hiljalleen jään vetäytyessä. Kauden alussa pajua kasvoi Kaakkois-Suomessa ja sen jälkeen myös vaivaiskoivua. 200–300 vuodessa kauden alusta ensin vaivaiskoivu ja sitten isompi koivu valtasi suuren osan Suomea ja 600 vuoden kuluttua, 10 900 koivumetsät vahvistuivat. Jonkin aikaa kesti niin sanottu valkea taiga, jossa koivun, haapojen ja muiden kylmää kestävien puiden muodostama metsä luonnehti maisemaa.
Kauden alussa, 11 500 vuotta sitten, Itämeri oli yhteydessä jään reunan kohdalla olevan jään alas painaman Keski-Ruotsin suurten järvien kohdalla olevan salmen kautta. Tätä Itämeren vaihetta sanotaan Yoldiamereksi. Etelä-Suomi oli meren peitossa, ja jään reuna Jyväskylän tienoilla, Pohjanmaa ja Länsi-Lappi olivat jään peitossa. Itä-Suomessa ja Pohjois-Lapissa kasvoi tundraa. Ihmisiä tiedetään asuneen ainoastaan Suomen eteläpuolella.
Suunnilleen 11 400 vuotta sitten jään reuna oli Uusikaupunki–Jyväskylä–Oulujärvi-linjalla, ja Länsi-Lapissakin oli jo jonkin verran jäättömiä alueita. Keski-Suomi ja Etelä-Suomi olivat suurilta osin Yoldiameren peitossa, ja Karjalankannaksella kasvoi koivuja, ja Mikkelin seuduilla tundrakasvillisuutta.[7]
Sisä-Suomen reunamuodostumat syntyivät Jyväskylän seuduille noin 11 000–10 900 vuotta sitten[8].
Noin 11 000 vuotta sitten jään reuna oli Länsi- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Tundra oli vetäytynyt 60. leveysasteelle, sen eteläpuolella metsänraja oli 57. leveysasteella. Ihmisiä asui näillä alueilla, jotka olivat tundraa ystävällisempiä. Valko-Venäjältä levittäytyi pohjoiseen jälki-swidrylainen asutus. Itämeri oli yhä Yoldia-vaiheessa, ja suuri osa Suomea veden pinnan yläpuolella. Tanskassa vallitsi mesoliittinen Maglemosen keräilijä-metsästyskulttuuri, metsä oli ehtinyt jo levitä sinne. Noin 8 500 vuotta sitten jää oli hieman Tornionjoen laakson länsipuolella. Suomi oli yhä suureksi osaksi tundraa.
Preboreaalikausi Keski-Euroopassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Preboreaalilla Keski-Euroopan sademäärä oli noin 300 mm ja kausi ajoittuu siellä aikaan 10 500–9 800 radiohiilivuotta sitten.[9]. Vuoden keskilämpötila oli Keski-Euroopassa hieman yli 0 °C eli suunnilleen sama kuin Suomessa nyt[9]. Keski-Euroopassa kasvoi lämpöä suosivia puita ja arokasvillisuutta nimenomaan vuorten etelärinteillä[9].
Preboreaalikauden kulttuureja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Preboreaalisen kauden lopussa ilmestyi mesoliittinen kulttuuri Suomeen. Kauden päättymisen ajoituksissa on suuria ongelmia, mutta tiedetään tulivuoren tuhkan ajoituksesta, että kautta seuraava lämpimämpi boreaalikausi alkoi viimeistään 10 000 vuotta sitten. Preboreaalikausi alkoi 7 asteen lämpötilan nousulla 50 vuodessa tai muutamassa vuodessa. Tällä kaudella päättyi Euroopan myöhäispaleoliittinen metsästyskulttuuri, ja siirryttiin mesoliittiseen metsästys-, kalastus- ja pyyntikulttuuriin, jota edustaa Tanskan Maglemosen kulttuuri 9000–6400 eaa. (11 000–8 400 vuotta sitten). Mesoliittiselle kulttuurille oli ominaista suurriistan pyynnin suhteellinen vähäisyys, koska suurriista oli loppunut ilmastonmuutoksen ja ihmisen harjoittaman ahkeran metsästyksen takia. Preboreaalin alussa Pohjois-Saksassa oli Ahrensburgin kulttuuri ja Itä-Euroopassa Swidryn kulttuuri Valko-Venäjällä sekä Pohjois-Norjassa Komsan kulttuurin metsästäjiä.
Ajan kulttuureja olivat Azilin kulttuuri Ranskassa, Kundan kulttuuri Virossa, Epiravetten kulttuuri Keski-Euroopassa. Tänä aikana tunnettiin sukset ja reet, korit ja veneet sekä keihäät, jouset ja nuolet. Käärme ja hirven pää olivat suosittuja aiheita luolamaalauksissa.
Suomesta etelään oli Kundan kulttuuri Virossa, Butovon kulttuuri Valko-Venäjällä ja Veretje-kulttuuri Äänisen rannoilla. Norjan rannikolla kukoistivat Fosnan-, Komsan- ja (kenties saamelaiset) kulttuurit.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- "Rutter&Velichko 1997" Quaternary of northern eurasia: Late pleistocene and holocene landscapes, stratigraphy and environments, Nat W. Rutter, editor-in-chief, Guest editors A. A. Velichko et al, Vols 41/42 July/August 1997, ISSN 1040-6182
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ilmastonmuutos ja Suomi, Esko Kuusisto, ISBN 951-970-296-8, s. 23
- ↑ Rutter & Velichko 1997, s. 83
- ↑ High-resolution lacustrine record of the late glacial/holocene transition in central Europe Quaternary Science Reviews Volume 12, Issue 5, 1993, Pages 287–294 http://dx.doi.org/10.1016/0277-3791(93)90037-M
- ↑ a b c d Very fast environmental changes at the Pleistocene/Holocene boundary, recorded in laminated sediments of Lake GościView the MathML sourceż, Poland M. Ralska-Jasiewiczowa T. Goslar K. Różański A. Wacnik J. Czernik L. Chróstf, Palaeogeography, Palaeoclimatology, Palaeoecology Volume 193, Issue 2, 15 April 2003, Pages 225–247, http://dx.doi.org/10.1016/S0031-0182(03)00227-X
- ↑ Kuusisto 1996, s. 23
- ↑ Suot ja suometsät- järkevän käytön perusteet, Juhani Päivänen, Metsäkustannus Oy, Karisto YO Hämeenlinna 2007, ISBN 978-952-5694-02-4, s. 36
- ↑ Suomen luonto 1, Luonto toimii, tunturit Päätoimittaja Paavo Havas, toimitussihteeri Aila Järvenpää, Kirjayhtymä, Helsinki, ISBN 951-26-1747-1 1. osa kartta sivu 101 ja ajoituksen 10 000 BP uncal. CalOal korjaus
- ↑ Suomen historian kartasto, Karttakeskus 2007, sivu 11
- ↑ a b c Euroopan luonto, Milosh Andera 2008, s. 14