Pragmaattinen totuusteoria

Pragmaattinen totuusteoria tarkoittaa karkeasti käytännöllistä totuusteoriaa. Sen mukaan käsitys on tosi, jos se on hyödyllinen. Käsitteen kehitteli amerikkalainen pragmatisti C. S. Pierce (1839–1914), kuitenkin kuuluisimman määritelmän pragmaattiselle totuusteorialle loi William James (1842–1910). Pragmaattisen totuusteorian mukaan emme voi pitää mitään teoriaa totena, ellei sen toimivuutta ja hyödyllisyyttä todisteta. Teorian mukaan totuuden voi siis määritellä käyttökelpoisuudeksi.

Esimerkkinä voidaan kysyä,mitä merkitsee energian vakiona säilymisen laki? Kysymykseen voidaan vastata, jos ymmärretään miten tutkijat soveltavat sitä käytäntöön.

Kritiikkiä

Bertrand Russellin mukaan pragmatismi sekoittaa totuuden indikaattorin ja totuuden merkityksen. Indikaattorin määrittelyssä ja tarkoituksen määrittelyssä on ero. Esimerkiksi, kun katuvalot syttyvät illalla, niin se on merkki siitä, että ilta on tulossa. Olisi kuitenkin ilmiselvästi väärin sanoa, että "ilta" tarkoittaa sitä aikaa kun katuvalot syttyvät.

Lähteet

• Gunnar Aspelin: Ajatuksen tiet; yleinen filosofian historia 27.3.2014
• http://www.kookas.fi/articles/read/6024 27.3.2014
• http://edu.kuopio.fi/aikuislukio/kurssit/filosofia/filosofia1.htm (Arkistoitu – Internet Archive) 27.3.2014