Pragma-dialektiikka

Pragma-dialektiikka eli pragma-dialektinen teoria on argumentaation oppi, jonka tarkoitus on eritellä väittelyä käytännössä.

Teorian ovat kehittäneet Frans H. van Eemeren ja Rob Grootendorst Amsterdamin yliopistosta. He ovat määritelleet argumentaation seuraavasti: ”Argumentaatio on verbaalista, sosiaalista ja rationaalista toimintaa, jonka tavoitteena on vakuuttaa järkevä kriitikko näkökannan hyväksyttävyydestä, ilmaisemalla näkökannassa ilmaistun proposition oikeuttavan tai kumoavan konstellaation propositioita.” (Pajunen, 2015, 272 - 273.)

Metodologiset periaatteet

Pragma-dialektista teoriaa tai tutkimusohjelmaa ohjaa neljä metodologista periaatetta: Funktionalisaatio, eksternalisaatio, sosialisaatio ja dialektifikaatio.

Funktionalisaatio

Argumentaatio kuvataan prosessina, jossa on käsitteellisesti erotettavissa erimielisyyden ratkaisemisen eri vaiheet: vastakkainasettelu, avaus, argumentaatio ja päätös. Vastakkainasetteluvaiheessa on tarkoitus selvittää mistä asiasta erimielisyys vallitsee. Avausvaiheessa selvitetään ovatko osapuolet valmiita omaksumaan roolinsa (protagonisti = väittäjä, antagonisti = vastaväittäjä), lähtökohdat ja onko osapuolilla edellytykset ratkaista erimielisyys. Argumentaatiovaiheessa protagonisti puolustaa näkökantaansa antagonistin kriittisiä hyökkäyksiä vastaan, ja päätösvaiheessa todetaan keskustelun tulos. Kaikki vaiheet eivät käytännössä tule aina tarkasti käytyä läpi. Arkikeskustelussa avausvaiheeseen kuuluva säännöistä sopiminen jää usein tekemättä. Pragma-dialektiikka ei kuvaa argumentaatioita siten että jokainen käytännössä esiintyvä argumentaatio seuraisi ideaalista mallia. Malli ei siis ole deskriptiivinen.

Eksternalisaatio

Tutkimuskohteena on se mitä on sanottu tai kirjoitettu julki. Kommunikoijat eivät voi tietää toistensa mielipiteitä ellei niitä ole eksternalisoitu eli ulkoistettu. Vasta ulkoistetut mielipiteet voivat olla julkisen tarkastelun kohteena.

Sosialisaatio

Kommunikaatio nähdään vastavuoroisena toimintana, missä esimerkiksi antagonisti vastaa protagonistin esittämään argumenttiin. Protagonisti ja antagonisti ovat rooleja, joihin sisältyy määriteltyjä oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka sitten määrittävät erimielisyyden ratkaisuprosessia argumentaation eri vaiheessa.

Dialektifikaatio

Keskustelu ymmärretään erimielisyyden ratkaisuun pyrkivänä toimintana. Siihen pyritään sulkemalla pois puheenvuorot, jotka viivästyttävät tai estävät ratkaisuun pääsyä. Kriittisessä keskustelussa osapuolten oletetaan arvioivan toistensa keskustelua rationaalisin standardein, ja että keskustelu seuraa ihanteellisessa mielessä tiettyjä käytäntöjä; protagonisti puolustaa näkökantaansa antagonistin kriittisiä vastaväitteitä vastaan noudattaen keskustelua ohjaavia sääntöjä. (Pajunen, 2015, 274 - 278.)

Argumentaation 10 sääntöä

Erimielisyyden ratkaisuun tähtäävää argumentaation kulkua kuvataan Pragma-dialektiikassa 10 säännön avulla.

1. Vapaussääntö: Mitä hyvänsä saa väittää, mitä hyvänsä saa epäillä.
2. Puolustusvelvollisuussääntö: Näkökannan esittäjän on pyydettäessä perusteltava kantaansa.
3. Näkökantasääntö: Vasta-argumenttien on kohdistuttava siihen väitteeseen, joka on esitetty. Perusteluvelvollisuus kohdistuu vain esitettyyn väitteeseen.
4. Oleellisuussääntö: Näkökantaa saa puolustaa vain oleellisilla argumenteilla.
5. Lausumattomia premissejä koskeva sääntö: Älä aseta sanoja toisen suuhun. Vastaat itse omista oletuksistasi.
6. Lähtökohtasääntö: Yhteisesti hyväksyttyä lähtökohtaa ei saa kieltää, eikä yhteisenä lähtökohtana saa esittää sellaista mitä ei ole todella hyväksytty.
7. Argumenttiskeemasääntö: Jos väitettä ei ole puolustettu käyttäen asianmukaisia argumenttiskeemoja, ei väitettä ole lopullisesti puolustettu.
8. Validisuussääntö: Esitetty päättely ei saa olla epäloogista.
9. Päätäntösääntö: Mikäli lopullista argumenttia väitteen puolesta ei ole esitetty, ei väitettä pidä hyväksyä ja mikäli lopullinen argumentti väitteen puolesta on esitetty, on epäilystä luovuttava.
10. Kielenkäyttösääntö: Epäselvää ja monimerkityksellistä kieltä ei saa käyttää, eikä ilmaisuja saa tarkoituksella tulkita virheellisesti.

Jokaisen säännön olemassaolo on perusteltu, jotta päädytään erimielisyyden ratkaisuun. Jos jokin säännöistä poistetaan, ratkaisu vaikeutuu. Sääntöjen kokonaisuus ei kuitenkaan takaa erimielisyyden ratkaisemista. On mahdollista että keskustelijoilla ei ole riittävästi yhteistä pohjaa, jonka pohjalta keskustelu voisi edetä. Esimerkiksi henkilöiden toisistaan paljon poikkeavat maailmankuvat voivat vaikuttaa negatiivisesti erimielisyyden ratkaisuun (Pajunen, 2015, 280 - 281.)

Kymmentä sääntöä täydentävät lisäksi korkeamman asteen edellytykset / säännöt, jotka ovat:

• Psykologiset edellytykset: Kyky ja halu kuunnella, avoimuus oman kannan muuttamiseen, kriittinen ja objektiivinen suhtautuminen asioihin.

• Sosiaaliset edellytykset: Avoimen argumentaation mahdollistava ympäristö.

• Yhteiskunnalliset edellytykset: Mahdollisuus sananvapauteen, myönteinen suhtautuminen kritiikkiin.

Lähteet

• Pajunen, J. 2015. Metodologia ja Pragma-dialektinen argumentaatioteoria teoksessa Ajatuksia tutkimiseen, metodisia lähtökohtia. Toim. Salonen, T., Sotasaari, S. Lapin yliopisto, Rovaniemi. Viitattu: 4.3.2018. Osoitteessa: https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/62140/Ajatuksia_tutkimiseen_pdfA.pdf?sequence=2 (s. 270 - 282)

Kirjallisuutta

• Eemeren, Frans H. & Grootendorst, Rob: Speech Acts in Argumentative Discussions: A theoretical model for the analysis of discussions directed towards solving conflicts of opinion. Dordrecht/Cinnaminson: Foris Publication, 1984. ISBN 9067650188 (englanniksi)

• Eemeren, Frans H. & Grootendorst, Rob: Speech Acts in Argumentative Discussions: A theoretical model for the analysis of discussions directed towards solving conflicts of opinion. Hillsdale, New Jersey / Hove and London: Lawrence Erlbaum Associates / Foris Publication, 1992. ISBN 0805810692 (englanniksi)

• Van Eemeren, F., Grootendorst, R. 2004. A Systematic Theory of Argumentation. The Pragma-Dialectical Approach. Cambridge University Press. ISBN: 9780521830751