Potkaisija

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Potkaisija yrittää potkumaalia.

Potkaisija on pelipaikka amerikkalaisen jalkapallon joukkueen sisäisessä erikois- eli potkujoukkueessa (engl. Special Teams). Hänen tehtävänsä joukkueessa on potkaista potkumaali- ja lisäpisteyritykset sekä monesti myös aloituspotkut.

Nykyisin potkaisijat ovat erikoistilannepelaajia, jotka tulevat kentälle ainoastaan potkupeleissä. Silti varsin pitkään joukkueissa ei ollut pelkästään pallon potkimiseen erikoistuneita pelaajia, vaan tehtävät hoiti siihen parhaiten kykenevä pelaaja. Vasta 1960-luvulla ammattilaisjoukkueet alkoivat palkata pelkästään potkimiseen keskittyviä pelaajia. Erikoistuminen jatkui vielä, kun joukkueet hankkivat erikseen potkumaaleja (potkaisija, engl. Placekicker) ja lentopotkuja (lentopotkun potkaisija, engl. Punter) potkivia pelaajia.

Vaikka ammattilais- ja yliopistokentillä potkaisijat ja lentopotkujen potkaisijat ovat usein erikoistuneet omiin töihinsä, useissa amatöörijoukkueissa on ainoastaan yksi potkaisija, joka hoitaa joukkueessa molempia potkuja. Näin on Yhdysvalloissa varsinkin high school -joukkueissa. Joissain joukkueissa ei ole edes erityistä potkaisijaa. Suomessa useimmilla joukkueilla ei ole erityistä potkaisijaa.

Koska potkaisijat harvoin joutuvat kontaktitilanteisiin, heidän ei tarvitse olla erityisen vahvoja ja kookkaita. Jotkut potkaisijat saattavat olla jopa joukkueensa pienimpiä pelaajia. Heillä täytyy olla kova potkujalka: NFL-potkaisijoiden on kyettävä potkumaaleihin jopa yli 50 jaardin etäisyyksiltä ja jopa 70 jaardin mittaisiin aloituspotkuihin. Potkujen pituuden lisäksi tarvitaan myös tarkkuutta: maalihaarukka on vain 5,55 metriä leveä ja sen alarima on kolmen metrin korkeudella.

Potkaisijoilta vaaditaan myös hyvää henkistä kanttia. Parhaimpien ammattilaispotkaisijoiden keskimääräinen onnistumisprosentti potkumaaleissa on yli 75, joten heidän oletetaan myös yleensä onnistuvan potkussaan. Sää- ja tuuliolot vaikuttavat suuresti pallon lentorataan, mutta heidän tulee silti olla varmoja suorittajia, jopa "pisteautomaatteja". Potkaisijat joutuvat myös varsinkin tiukoissa peleissä kentälle ottelun loppuhetkillä, jolloin joukkueen voitto tai tappio on kiinni heidän onnistumisestaan.

Ulkopuolisen leimasta huolimatta hyvät potkaisijat on joukkueilleen korvaamattomia, sillä he ovat usein joukkueensa parhaita pisteidentekijöitä. Myös tiukoissa otteluissa potkaisijoiden merkitys kasvaa entisestään. Peliajan käydessä vähiin tappiolla oleva joukkue pyrkii hyökkäyksellään yleensä vain niin pitkälle, että potkaisijalla on mahdollisuus onnistua potkumaaliyrityksessään. Siksi kovajalkainen potkaisija saattaa olla ratkaiseva tekijä.

Nykyisin kaikki potkaisijat käyttävät ns. soccer-tyyliä, jossa palloa potkaistaan samalla tavoin kuin jalkapallossa maalivahti potkaisee rintapotkulla maalipotkut. Tyylin tekivät tunnetuksi veljekset Charlie ja Pete Gogolak, ja se yleistyi 60-luvulla varsinkin eurooppalaissyntyisten potkaisijoiden (em. lisäksi myös Jan Stenerud) myötä. Tätä ennen palloa potkittiin jalkapallon kärkipotkua muistuttavalla tavalla, jossa palloa lähestytään suoraan takaa ja jalan pystysuora saattoliike on korostettu.