Potilasohje

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Potilasohjeet ovat terveydenhuollon ammattilaisen potilaalle tai potilaan verkostolle antamia kirjallisia ohjeita. Ohjeissa voi olla tietoa eri sairauksista, tutkimuksista, hoidoista, toimenpiteisiin valmistautumisesta, jälkihoidosta, itsehoidosta, toipumisesta, sairauden kulusta, sairauden ennusteesta, sairauden esiintymisestä sekä muistakin asioista.

Potilasohjeet on ensisijaisesti tarkoitettu terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön siten, että he ovat ensin tutustuneet potilasohjeeseen, ja sen hyväksyttyään antavat sen potilaalle kirjallisesti tai antavat linkin. Ohjeita on syytä aina täydentää myös suullisella informaatiolla, ja siihen tulee tarpeen mukaan mieluiten aina liittää yksilöllinen potilaskohtainen osuus. Jos ohjetta käyttää joku muu kuin ohjeen alkuperäinen saaja, on varmistettava omasta hoitopaikasta ja omalta alueelta, että ohje vastaa oman lääkärin tai oman alueen hoitokäytäntöä.

Potilasohjeesta on käytävä selville, kuka tai mikä taho potilasohjeen on laatinut tai mikä taho on potilasohjeen hyväksynyt. Potilasohjeesta on ilmettävä, milloin se on laadittu ja milloin se on saatettu ajan tasalle. Koska potilasohjeet ovat tärkeä osa potilaan hoitoa, niiden sisällöstä päättää ja vastaa viime kädessä hoitava lääkäri. On muistettava, että potilasohje edustaa sen laatineen ihmisen tai tahon sen hetkistä käsitystä asioista. Potilasohjeissa voi olla virheitä. Tutkimustiedon lisääntyessä ja kokemuksen karttuessa tiedot voivat muuttua. Lisäksi potilaat voivat ymmärtää tiedon eri tavoin kuin potilasohjeen laatija on tarkoittanut.

Potilasohjeiden käyttö edellyttää käyttöehtoihin tutustumista ja niiden hyväksymistä. Käyttö on maksutonta. Mikäli potilasohjeen tieto tai ohjeet ovat ristiriidassa vallitsevan ja yleisesti hyväksytyn käytännön, paikallisen käytännön tai etenkin hoitavan lääkärin antamien tietojen tai ohjeiden kanssa, niin potilasohjeen antama tieto tai ohje on toissijainen ja Käypä hoito -suosituksia, yleisesti hyväksyttyä käytäntöä, paikallista käytäntöä ja etenkin hoitavan lääkärin antamaa tietoa on pidettävä oikeana.

Potilasohjeessa ei välttämättä mainita tietolähdettä, mikä johtuu siitä, että tieto ja näkemykset ovat useimmiten peräisin niin monesta eri lähteestä, että useimmiten vaikea yksiselitteisesti ilmoittaa, mihin lähteeseen teksti perustuu. Potilasohjeeseen voi ja useimmiten on syytäkin liittää yksi tai muutama lähdeviite.[1]

Potilasohje annetaan yleensä siinä vaiheessa, kun diagnoosi eli taudinmääritys on ainakin alustavasti tehty. Potilasohjeen voi antaa myös silloin, kun potilas esimerkiksi itse epäilee itsellään tai läheisellään olevan jokin sairaus.

Potilasohjeet on yleensä laadittu jonkun voimassa olevan virallisen ICD-10:n tai DSM-IV:n mukaisen sairauden tai sairausryhmän mukaisesti otsikoiden.[2]

Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 28.6.1994/559 Lääkärin ja hammaslääkärin erityiset oikeudet ja velvollisuudet 22§ Taudinmäärityksestä ja oikeudesta määrätä lääkkeitä: Laillistettu lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta.[3]