Hämärä on vuorokaudenaika, jolloin Aurinko on jonkin verran horisontin alapuolella, mutta pimeys ei ole vielä alkanut tai on jo päättynyt. Ilmakehä sirottaa valoa, vaikka aurinkoa ei näy.
Hämärät: porvarillinen, civil, nauttinen nautical ja tähtitieteellinen astronomical.Porvarillinen hämärä: Aurinko on auringonlaskun jälkeen ja ennen auringonnousua enintään kuusi astetta taivaanrannan alapuolella. Kulma mitataan Auringon kiekon keskipisteestä. Nimi tulee siitä, että käsityöläiset ja porvarit näkivät vielä työskennellä ulkona. Kirkkaimmat tähdet ovat esillä. Auringon nousu ja lasku määritetään hetkestä, jolloin Auringon yläreuna on horisontin tasalla. Tällöin kiekon keskipiste on noin 50 minuutin verran horisontin alapuolella. Auringon laskiessa horisontin valaistus vähenee noin 585–300 luksista 3.5–2 luksiin[3].
Nauttinen hämärä: Aurinko on 6–12 astetta taivaanrannan alapuolella. Tällöin taivaanranta on merellä selvästi nähtävissä. Monet kirkkaimmat tähdet näkyvät selkeällä säällä nauttisen hämärän aikana, horisontti erottuu yhä ja entisaikojen merenkulkijat pystyivät käyttämään sekstanttia sijaintinsa määrittämiseen. Valaistus on nauttisessa hämärässä horisontissa 3.5–2 luksista 0.008 luksiin[4].
Astronominen hämärä: Aurinko on 12–18 astetta taivaanrannan alapuolella. Tähtitieteellisiä havaintoja voi tehdä, mutta taivaanrannassa on kajoa. Horisontin valaistus on n. 0.008 lux – n. 6 × 10-4 luksia[5].
Aamulla ennen auringon nousua samat hämärät toistuvat päinvastaisessa järjestyksessä.
Pimeää on, kun Aurinko on enemmän kuin 18 astetta taivaanrannan alapuolella. Tosin käytännössä pimeän rajana voidaan pitää sitä, kun Aurinko on noin 16 astetta horisontin alapuolella. Tällöin aamulla ilmaantuu ensimmäinen hämärän kaari itäiselle taivaalle, ja illalla viimeinen hämärän kaari poistuu läntiseltä taivaalta.[6]
Sen vuorokaudenajan pituus eri leveyspiireillä eri vuodenaikoina, jolloin joko Aurinko on horisontin yläpuolella tai on enintään porvarillinen hämärä.
Suurimmassa osassa maapalloa hämärä esiintyy kaksi kertaa vuorokaudessa, ennen auringonnousua (aamuhämärä) ja auringonlaskun jälkeen (iltahämärä). Iltahämärän alkuvaiheessa tapahtuu sininen hetki, joka on erityisen suosittu valokuvauksen ajankohta. Napapiirin ja napojen välisellä alueella, jossa Aurinko ei kaamosaikana lainkaan nouse, on vuorokaudessa tällöin vain yksi hämärä keskipäivän aikoihin, kun Aurinko on vain hieman horisontin alapuolella. Useita leveysasteita napapiirin toisella puolellakin ei keskikesällä tule lainkaan täysin pimeää, vaan iltahämärä vaihtuu suoraan aamuhämäräksi. Tietyillä alueilla napojen läheisyydessä on jonkin aikaa syyspäiväntasauksen ja kevätpäiväntasauksen tienoilla hämärää ympäri vuorokauden.
Hämärä on sitä pitempi, mitä loivemmin Aurinko nousee ja laskee. Mitä lähempänä päiväntasaajaa havaintopiste sijaitsee, sitä lyhyempi on hämärän hetki. Suomessa se on lyhimmillään syksyllä ja keväällä, jolloin Aurinko laskee jyrkästi ja pisimmillään vastaavasti talvella ja kesällä.
Päiväntasaajalla porvarillinen hämärä kestää lyhimmillään 21 minuuttia, ja täydellinen pimeys saapuu 69 minuutissa auringonlaskun jälkeen. Etelä-Suomessa porvarillinen hämärä kestää lyhimmillään 42 minuuttia. Vuoden eri aikoina hämärän keston vaihtelu on pientä päiväntasaajalta aina Pohjois-Ranskan leveysasteille saakka, mutta pohjoisemmaksi siirryttäessä tilanne muuttuu nopeasti. Etelä-Suomessa porvarillinen hämärä on pisimmillään keskikesällä tunnin ja 52 minuuttia.[7]
↑Karttunen, Hannu; Koistinen, Jarmo; Saltikoff, Elena & Manner, Olli: Ilmakehä, sää ja ilmasto, s. 384–386. Helsinki: Ursa, 2008. ISBN 978-952-5329-61-2
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta hämärä Wikimedia Commonsissa