Poppelivenhokas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Poppelivenhokas
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Imukärsälliset perhoset Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset perhoset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Venhokkaat Nolidae
Alaheimo: Kääriäisyökköset Eariadinae
Suku: Earias
Laji: vernana
Kaksiosainen nimi

Earias vernana
(Fabricius, 1787)

Poppelivenhokas[1], joissakin lähteissä poppelikääriäisvenhokas[2] (Earias vernana) on pieni, vihertävänsävyinen yöperhonen.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etusiivet ovat lyhyet, leveät ja selvästi kolmiomaiset. Niiden väri on suttuisesti vihertävän valkoinen ja siiven poikki kulkee kaksi sumeareunaista vihreää poikkiviirua. Myös siiven kärkiosa on vihreä, usein hivenen kellertävä. Siipiripset ovat valkoiset. Joskus siivissä voi näkyä myös kullankeltaista sävyä. Takasiivet ovat valkoiset, kärkiosastaan hieman vihreäkehnäiset. Keskiruumis on vihertävänvalkoinen ja takaruumis harmaanvalkoinen. Siipiväli 18–23 mm ja naaraat ovat hieman koiraita suurempia ja rakenteeltaan rotevampia.[3][4]

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin levinneisyys ulottuu Marokosta ja Iberian niemimaalta Etelä- ja Keski-Euroopan poikki Baltiaan ja Uralille. Se on kuitenkin koko levinneisyysalueellaan paikoittainen ja puuttuu suurilta alueilta. Baltiassa perhonen on viime vuosina levinnyt Etelä-Viron korkeudelle. Pohjoismaissa sitä tavataan vakituisesti vain paikoitellen Tanskassa ja Ruotsin eteläisimmissä osissa.[4]

Poppelivenhokas pääsi Suomen lajilistalle, kun yksi koirasyksilö löytyi elo-syyskuun vaihteessa 2011 Hankoniemeltä.[5][6]

Perhoset lentävät yhtenä, joskus kahtena osin päällekkäisenä sukupolvena touko-kesäkuun vaihteesta elokuuhun, joskus jopa syyskuun alkuun.[4]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poppelivenhokas elää kuivilla ja lämpimillä paikoilla, joilla kasvaa toukan ravintokasvia, hopeapoppelia (Populus alba). Esiintymät ovat paikoittaisia ja perhosten määrä vaihtelee vuosittain paljon. Päivisin perhoset oleskelevat lehdillä ja oksiston suojissa, jolloin niitä tapaa hyvin harvoin. Lento alkaa hämärän laskeutuessa, kestää muutaman tunnin ja päättyy jo ennen puolta yötä. Tällöin perhosia voi lentää valolle, ei kuitenkaan syötille, vaikka kasvatuksessa etenkin naaraat juovat mielellään hunajavettä. Melko piilottelevana laji on helpompaa löytää toukkana kuin aikuisena perhosena.[4]

Naaras munii noin 100 munaa yksitellen hopeapoppelin lehtien alapinnoille, lähelle keskiruotia ja muninta tapahtuu pääasiassa melko korkealle. Munat kuoriutuvat noin viikon kuluessa ja aluksi toukat piilottelevat lehden alapinnan paksussa nukassa. Myöhemmin ne siirtyvät oksien kärkiosiin, kutovat muutaman lehden yhteen ja elävät kudelman suojissa. Toukat ovat täysikasvuisia elo-syyskuun vaihteessa ja koteloituvat vaalean, venemäisen kotelokopan sisään. Kotelo talvehtii.[4]

Toukka on hopeapoppelilla (Populus alba) elävä monofagi, joskin Keski-Euroopasta yksittäisiä toukkia kerrotaan löytyneen myös raidalta (Salix caprea).[4]

  1. Suomen perhostutkijain seura (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. nimitystä on käytetty Suomen perhostutkijain seuran kokouksessa
  3. http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/e/earias_vernana.html
  4. a b c d e f Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 325–326.
  5. Hyönteisfoorumi: maalle uudet lajit 2011
  6. Baptria tiedottaa: Hyönteisviikonloppu on kattava tiedon areena. Baptria, 2012, 37. vsk, nro 2, s. 36. Suomen Perhostutkijain Seura.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]