Polynorborneeni
Polynorborneeni eli PNR on polymeeri, jonka monomeeri on norborneeni. Yhdistettä voidaan käyttää elastomeerina muun muassa värähtelyn vaimentamiseen.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Polynorborneeni on termoplastinen polymeeri, joka on valkoista amorfista ainetta. Sen molekyylimassa on useimmiten 2 000 000–3 000 000 g/mol. Polymeerin lasisiirtymälämpötila on 35–45 °C, mutta muovinpehmentimillä sitä saadaan alennettua jopa arvoon -60 °C. Kuumennettaessa yhdiste hajoaa yli 200 °C:n lämpötilassa. Polynorborneeni liukenee muun muassa ketoneihin, estereihin ja hiilivetyihin ja absorboi orgaanisia liuottimia. Väkevien happojen ja otsoninkesto on huono. Mekaanisilta ominaisuuksiltaan polynorborneeni on lujaa, joustavaa ja absorboi energiaa. Polynorborneenin tiheys on 0,94–0,96 g/cm3.[1][2][3][4][5][6]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Polynorborneenia valmistetaan norborneenista renkaanavautumismetateesipolymeroinnilla. Katalyyttinä reaktiossa käytetään ruteniumkloridia. Tuotteen joukkoon lisätään muun muassa muovinpehmentimiä ja täyteaineita.[1][2][3][4][5]
Polynorborneenia käytetään muun muassa autojen puskureissa, tiivisteissä, kenkienpohjissa, rautatie- ja rakennustekniikassa värähtelyjä ja ääntä vaimentavana materiaalina ja öljyjä imevänä aineena. Polynorborneenin vedytettyä johdannaista voidaan käyttää muun muassa lääketieteellisten letkujen valmistukseen.[1][2][3][4][5][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Hermann Meisenheimer, Roland Steiger, André Marbach, Klaus M. Diedrich, John Dunn & Gerhard Karall: "Rubber, 6. Synthesis by Radical and Other Mechanisms", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006.
- ↑ a b c Oskar Nuyken, Martin Schneider & Ulrich Frenzel: "Metathesis Polymerization", teoksessa Encyclopedia of Polymer Science and Technology, John Wiley & Sons, New York, 2012.
- ↑ a b c George Wypych: Handbook of Polymers, s. 514–517. ChemTech Publishing, 2022. ISBN 978-1-927885-96-3 (englanniksi)
- ↑ a b c Tony Whelan: Polymer Technology Dictionary, s. 331. Chapman & Hall, 1994. ISBN 0-412-58180-9 (englanniksi)
- ↑ a b c Mark Alger: Polymer Science Dictionary, s. 695. Springer, 2017. ISBN 978-94-024-0893-5 (englanniksi)
- ↑ a b Anil K. Bhowmick, Howard Stephens: Handbook of Elastomers, s. 775–783. Marcel Dekker, 2001. ISBN 0-8247-0383-9 (englanniksi)