Polyeetteriketoniketoni

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Polyeetteriketoniketonin rakenne

Polyeetteriketoniketoni tai PEKK on aromaattisiin polyeettereihin kuuluva polymeeri. Polyeetteriketoniketonilla on käyttökohteita erityisesti korkeissa lämpötiloissa.

Polyeetteriketoniketoni on termoplastinen polymeeri. Yhdisteen sulamispiste on polymeeriksi korkea, noin 386 °C, ja lasisiirtymälämpötila on 165 °C. Polymeeri ei liukene veteen eikä orgaanisiin liuottimiin, ja se myös kestää useiden kemikaalien vaikutuksia. Väkevät ja hapettavat hapot reaoivat sen kanssa. Polyeetteriketoniketonin tiheys on 1,28–1,31 g/cm3. Aine on amorfinen tai osittain kiteinen, ja kiteisyysaste on 0–35 %. Mekaanisilta ominaisuuksiltaan polymeeri on vahva, kova ja jäykkä ja kestää hyvin kulutusta ja säteilyn vaikutuksia. Polyeetteriketoniketonia voidaan vahvistaa lasikuidulla seostamalla.[1][2][3]

Valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polyeetteriketoniketonia valmistetaan difenyylieetterin ja tereftaloyylikloridin reaktiolla. Tereftaloyylikloridin joukossa on hieman isoftaloyylikloridi, joka alentaa muodostuvan polymeerin kiteisyyttä, sulamispistettä ja lasisiirtymälämpötilaa. Reaktion liuottimena käytetään nitrobentseeniä ja katalyyttinä alumiinikloridia tai antimonipentakloridia.[1][2][3][4]

Polyeetteriketoniketonia käytetään esimerkiksi avaruustekniikassa, autojen osien ja kemianteollisuuden putkien valmistamiseen, sähköneristeenä ja lääketieteellisten implanttien valmistamiseen. Käyttökohteiden yleistymistä vaikeuttaa polyeetteriketoniketonin korkea hinta ja työstöön vaadittava korkea lämpötila.[1][2][3]

  1. a b c David Parker, Jan Bussink, Hendrik T. van de Grampel, Gary W. Wheatley, Ernst-Ulrich Dorf, Edgar Ostlinning, Klaus Reinking, Frank Schubert, Oliver Jünger & Reinhard Wagener: "Polymers, High-Temperature", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2012.
  2. a b c George Wypych: Handbook of Polymers, s. 400–402. ChemTech Publishing, 2022. ISBN 978-1-927885-96-3 (englanniksi)
  3. a b c Joanna Izdebska-Podsiadły: Polymers for 3D Printing, s. 219–222. William Andrew, 2022. ISBN 978-0-12-818311-3 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.1.2024). (englanniksi)
  4. Marianne Gilbert: Brydson's Plastics Materials, s. 584. Butterworth-Heinemann, 2017. ISBN 978-0-323-35824-8 (englanniksi)