Pojan muistelmat
| Pojan muistelmat | |
|---|---|
| Kirjailija | Väinö Riikkilä |
| Kieli | suomi |
| Genre | omaelämäkerta |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 1968 |
| Ulkoasu | kovakantinen |
| Sivumäärä | 184 |
| ISBN | ei käytössä vuonna 1968 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Pojan muistelmat on Väinö Riikkilän kirjoittama muistelmateos, joka kattaa hänen lapsuutensa noin 13-vuotiaaksi asti. Kirja muistuttaa hyvin paljon Riikkilän nuoriso- ja aikuisromaanien tarinoita.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pojan muistelmat kertoo Väinö Riikkilän elämästä alkaen Helsingistä 1910-luvulta.
Vuonna 1918, jolloin hänen punaisiin kuulunut isänsä kaatuu sisällissodassa, hän joutuu elättämään itsensä maatiloilla työssä, joka alkoi aamulla 04:30 ja päättyi iltahämärässä. Sitä hän teki ruoka- ja asuntopalkalla. Ainoat palkkiot olivat muutaman kuukauden iltakoulu ja sitä varten ostetut vaatteet. Kirja kuvailee maatalon tehtäviä yksityiskohtaisesti ja valottaa mm. piikojen sukupuolielämää. Paras osa tuon vauraan maatalon kurjassa elämässä oli kouluun pääsy - opettaja leikkasi täitä kuhisevan tukan sängelle ja hankitutti talolla Väinölle yhden kunnollisen vaatekerran. Väinö pääsi lukemisen alkuun ja se oli tie valoisampaan maailmaan.
Tästä työstä hän lähti työhön uittoon ja sahalle. Tehdastyön kuvauksessa Riikkilä tekee vertauksia maatyön raskauteen ja koneiden kanssa työskentelyn vaarallisuuteen. Pieni saha oli likimain paratiisi - lyhyt työpäivä, kohtuullinen palkka, siisti asunto ja hyvää ruokaa sekä lupa lukea talon kirjoja. Tähän episodiin kuului vain "mukavan miehen" vierailu - tuo mies huijasi monilta rahaa. Tämä ihmisen luonteen laadun epäily on Riikkilän tuotannolle ominaista.
Kirjan lopussa hän muuttaa Kotkaan äitinsä uuden perheen luo muurarin apuriksi, laivamaalariksi, sahalle apumieheksi jne. Lapsuuden jälkeen Riikkilällä oli taas aikaa lukea.