Poikon kartano
Poikon kartano on Otavan saarella Rymättylässä nykyisessä Naantalin kaupungissa sijaitseva kartano Isopoikon kylässä. Kartanon nykyinen päärakennus on vuodelta 1828 ja nykyisen ulkoasunsa se sai 1924 kun se korotettiin kaksikerroksiseksi Lars Sonckin suunnitelmien mukaisesti. Kartano ja sen piharakennukset muodostavat hyvin säilyneen arvokkaan kokonaisuuden, joka on rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti merkittävä. Kartano piharakennuksineen on suojeltu seutu- ja osayleiskaavassa seudullisesti merkittävänä. Kartanon pihapiiri on vanhoja puita kasvavaa puistoa.[1][2]
Ensimmäinen kirjallinen maininta vanhaan rälssiin kuuluvasta Isopoikosta eli Poikosta on vuodelta 1442. 1400-luvulla kartano oli Fincke-suvun omistuksessa. 1610-luvulta 1730-luvulle kartanon omisti sama suku kuin läheisen Viljaisten kartanon. 1800-luvun vaihteessa Poikon omistus siirtyi aatelisilta pois ja tuolloin tila oli Rymättylän suurimpia. Nykyinen vuonna 1828 rakennettu päärakennus tehtiin merikapteeni E. P. Thomen omistuksessa.[1]
Kartanorakennus on luonnonkiviperustainen, hirsirunkoinen[1] ja aumakattoinen.[2] Ulkopuolelta rakennus on vuorattu vaakaponttilaudoituksella, joka on jaettu vyöhykkeisiin seinän pilarimaisilla ulkonemilla. Yläkerran ikkunat ovat neliruutuisia ja alakerran kuusiruutuisia, ja niiden päällä on puuleikkauksin koristellut otsikot. Pääsisäänkäyntiin rakennettiin vuonna 1924 kuisti ja sen päälle 1980-luvulla kuusipylväinen terassi. Toisessa päässä taloa on lasiveranta pieniruutuisilla ikkunoilla ja vastakkaisessa päässä taloa satulakattoinen kuisti ja 1980-luvulla sen jatkoksi rakennettu avokuisti. Alakerran pohjakaava on säilynyt karoliinisena ja ulkoasultaan pitkälti alkuperäisenä, 1980-luvulla uudistettua keittiötä lukuun ottamatta. Ruokasalissa on kaakeliuuni 1800-luvun puolivälistä.[1]
Pihapiirissä on 1800-luvun puolivälissä rakennettu "muorin rakennus", joka ainakin vielä 2000-luvun taitteessa toimi kotiseutumuseona ja oli säilynyt vanhassa asussaan. Nelihuoneinen hirsitalo on rakennettu luonnonkiviperustalle. Rakennuksen alla on osittain kellari, joka on mahdollisesti 1400-luvulta eli Suomen keskiajalta. Neljän metrin syvyydessä sijaitsevaan kellariin johtaa edelleen portaat. Luonnonkiviseinäinen kellari on 5,5 metriä leveä ja sen holvi on muurattu tiilistä. Pihassa on myös toinen holvikellari, joka on todennäköisesti myös kuulunut Poikon keskiaikaiseen kivilinnaan. Kivilinnasta on jäljellä kivimuurin pätkä. Muita pihapiirin rakennuksia ovat aitta vuodelta 1737[1] ja todennäköisesti samalta vuosisadalta empiretyylinen avosolainen luhti[2]. Huvimaja vuodelta 1861, sikapiikojen asunto ja sauna 1800-luvun lopulta ja tiilinavetta 1900-luvun alkupuolelta.[1]
Jalmari Finnen kirja Rakkaudentarina: historiallinen romaani vuodelta 1913 sijoittuu Poikon ja Viljaisten kartanoihin.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Brusila, Heljä et al: ”Rymättylän kylät ja vanhat rakennukset: Isopoikko”, Rymättylän kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, s. 139–144. (sarja: Varsinais-Suomen rakennuskulttuuri 7) Turku: Rymättylän kunta, Varsinais-Suomen liitto, Turun maakuntamuseo, 2001. ISBN 951-595-070-8
- ↑ a b c Luettelot Varsinais-Suomen muinaisjäännöskohteista ja -alueista (pdf) (taulukko 1 A) Varsinais-Suomen maakuntakaava 2004. 24.5.2010. Varsinais-Suomen liitto. Arkistoitu 14.1.2019. Viitattu 17.10.2021.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suvanto, Seppo: Poikon suku (1400–1600) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 3.4.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.