Poikimahalvaus

Poikimahalvaus on yksi lehmien yleisimmistä sairauksista. Sen esiintyvyys karjassa on 5–10 prosenttia. Yleisimmin halvauksia esiintyy lehmillä, jotka ovat poikineet 5–6 kertaa.

Syy

Poikimahalvauksen taustalla on kalsiumaineenvaihdunnan häiriö. Veren kalsiumpitoisuuden laskettua riittävän alas lihasten toiminta lamaantuu ja lehmä halvaantuu. Poikimahalvaus syntyy, kun lehmän kalsiumin tarve maitoon on suurempi kuin sen rehustaan imeyttämän ja luustostaan irrottaman kalkin määrä. Jos säätelymekanismit eivät toimi tarpeeksi tehokkaasti, veren kalsiumpitoisuus laskee liian alas, mikä lamauttaa lihakset. Taudin synnylle on oleellista, etteivät luuston solut kykene riittävän nopeasti muuttamaan luiden rakennusvaihetta purkuvaiheeksi, mistä tulee ajankohtaista maidontuotannon alkaessa.

Oireet

Poikimahalvauksesta kärsivä lehmä ei pääse ylös.

Poikimahalvauksen alkuvaiheessa lehmä on normaalia vaisumpi ja sen ruokahalu katoaa. Ruumiinlämpö laskee ja sydämensyke heikkenee. Korvat ja iho voivat tuntua kylmiltä, koska ääreisverenkierto huononee. Jos eläin sairastuu ennen poikimista, synnytys ei etene normaalisti. Tilan edetessä lehmä ei pääse enää ylös, vaan makaa kyljellään. Ilman hoitoa se kuolee vuorokaudessa.

Hoito

Poikimahalvausta hoidetaan eläinlääkärin antamalla suonensisäisellä kalsiumruiskeella, joka toistetaan tarvittaessa 12 tunnin välein. Suun kautta lääkitseminen ei ole mahdollista, koska nielun lihakset eivät loppuvaiheessa enää toimi. Tällöin lääke voi joutua keuhkoihin ja aiheuttaa eläimen kuoleman.

Ennaltaehkäisy

Halvauksia voidaan ennaltaehkäistä rajoittamalla lehmän kalsiumin saantia ennen poikimista, jolloin kalsiumin imeytyminen luustosta ja suolistosta tehostuu. Lehmälle voidaan myös syöttää elimistöä hapattavia anionisuoloja, jotka lisäävät kalsiumin erittymistä virtsaan. Juuri ennen poikimista kalsiumin saantia lisätään reilusti. Näillä toimenpiteillä pystytään ehkäisemään noin puolet halvauksista. Myös poikimisen jälkeen annettavia kalsiumlisä 2-3 päivää suurituotoksisille lehmille.

Aiemmin on poikimahalvauksen ehkäisyyn käytetty ensimmäisinä vasikoimisen jälkeisinä päivinä niin sanottua ruutulypsyä, jossa utareita lypsetään tietyssä järjestyksessä vähän kerrallaan välillä maitotiehyitä hieroen, mutta menetelmän teho on hyvin epävarma.

Altistavia tekijöitä

Poikimahalvaukselle altistavia tekijöitä ovat ikä, rotu, ruoansulatuskanavan häiriöt ja vääränlainen ruokinta. Varsinkin nurmirehun liian korkea kaliumpitoisuus on vaarallista, koska se estää magnesiumin imeytymistä, mitä puolestaan tarvitaan kalsiumin imeytymiseen.

Taloudellinen merkitys

Poikimahalvauksella on myös taloudellista merkitystä, koska se laskee lehmän tuotosta. Lisäksi poikimahalvauksen sairastaneet lehmät ovat alttiimpia esimerkiksi utaretulehdukselle, ketoosille ja juoksutusmahasairauksille.

Lähteet

• Sjaastad, Hove, Sand: Physiology of Domestic Animals, 2003
• Saunders: Comprehensive Veterinary Dictionary, 2.painos

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Poikimahalvaus Wikimedia Commonsissa

• http://www.pellervo.fi/maatila/2_02/tepoikiminen.htm
• http://www.farmit.net/farmit/fi/02_kotielain/02_nauta/01_maitotila/01_Lypsylehma/15_terveydenhuolto/01_ruokinnalla_ter_hyvv/07_poikimahalvaus/index.jsp (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/ela/sarjat/oppimateriaalia/6/01_kalsiumaineenvaihdunnan_hairiot.pdf (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf)