Poika ja pääkallo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Poika ja pääkallo
Nimi Poika ja pääkallo
Tekijä Magnus Enckell
Valmistumisvuosi
Teostyyppi Piirustus
Materiaali Piirustushiili, vesiväri ja paperi (maalauspohja)
Korkeus 66 cm
Leveys 95 cm
Kokoelma Kansallisgalleria
Sijainti Ateneum

Poika ja pääkallo on suomalaisen taiteilijan Magnus Enckellin hiili- ja vesivärityö paperille vuodelta 1893. Kooltaan se on 66 cm × 95 cm, ja se kuuluu Ateneumin taidemuseon kokoelmiin, jonne se hankittiin jo sen valmistumisvuonna vuonna 1893.

Poika ja pääkallo kuuluu Magnus Enckellin varhaisteosten ydinryhmään. Näiden teosten henkinen lähde on 1890-luvun Pariisin symbolismissa. Poika ja pääkallo -teoksen yksinäistä poikahahmoa pidetään Enckellin poikahahmoista kaikkein symbolistisimpana. Tässä piirustuksessa levollisesti kyyryssä oleva alaston poika tutkii otsa rypyssä pääkalloa. Taiteilija luottaa viivan kykyyn ilmaista olennaista. Aiheeltaan piirustus on vanhaa vanitas-teemaa: ihminen ikuisuuden ja katoavaisuuden kysymysten äärellä. Pariisiin Enckell oli matkustanut opiskelemaan ensimmäisen kerran vuonna 1891, toisen kerran syyskuussa 1893.[1]

  1. Vihanta, Ulla: Tuntematon Horisontti: Suomen taidetta 1870–1920, s. 175–176. Helsinki: Ateneumin taidemuseo, 2000.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]