Pohjois-Pohjanmaan tuomiokunta
Pohjois-Pohjanmaan tuomiokunta eli Pohjoisen läänin tuomiokunta oli Turun hovioikeuspiiriin kuulunut kihlakunnantuomarin virka-alue.[1] Ennen vuotta 1680 oli Pohjanmaalla ajoittain kolmekin tuomaria (lainlukijaa).[2] Vuosina 1676–1680 Bengt Rosenhane ja Kristoffer Gyllenstierna jakoivat tuomarinveron tasan keskenään.[3] Vaikka Pohjanmaalla oli tänä aikana kaksi tuomaria, ei Pohjanmaan tuomiokuntaa silti ollut alueellisesti jaettu. (Pohjanmaan tuomiokunta oli 1648–1653 jaettuna kahteen tuomiokuntaan, Oulun läänin tuomiokuntaan ja Vaasan läänin tuomiokuntaan.)[4]
Vuonna 1680 tapahtuneessa tuomioistuinlaitoksen uudistustyössä Pohjanmaan tuomiokunta jaettiin kahtia Pohjois-Pohjanmaan tuomiokunnaksi ja Etelä-Pohjanmaan tuomiokunnaksi. Vuonna 1685 Pohjanmaan keskiosaan nimitettiin kolmas tuomari, Henrik Kluwensick, mutta tämä ei koskaan ryhtynyt hoitamaan virkaansa, joten tuomiokuntajakokin säilyi ennallaan. Vuoden 1680 tuomiokirjan mukaan Pohjois-Pohjanmaan tuomiokuntaan kuuluivat seuraavat pitäjät:[2]
- Hailuoto
- Ii
- Kalajoki
- Kemi
- Kokkola
- Kruunupyy
- Kälviä
- Liminka
- Lohtaja
- Oulu
- Paltamo
- Pyhäjoki
- Salo
- Sotkamo
Isonvihan (1713–1721) aikana tuomiokunnassa pidettiin viimeiset käräjät ennen keskeytystä talvella 1714 ja oikeudenkäyntitoiminta aloitettiin uudelleen keväällä 1721. Pikkuvihan (1742–1743) aikana käräjiä pidettiin häiriintymättä.[2]
Pohjois-Pohjanmaan tuomiokunta jaettiin kahteen voutikuntaan, Oulun pohjoiseen voutikuntaan ja Oulun eteläiseen voutikuntaan. Ruotsin valtakunnan säädyt suostuivat jakoon 21. kesäkuuta 1762. Jaon perusteella Pohjois-Pohjanmaan tuomiokunnasta muodostettiin Oulun pohjoisen voutikunnan tuomiokunta ja Oulun eteläisen voutikunnan tuomiokunta.[2]