Pohjankorokoi
| Pohjankorokoi | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
| Yläheimo: | Koimaiset Tineoidea |
| Heimo: | Aitokoit Tineidae |
| Alaheimo: | Tineinae |
| Suku: | Korokoit Elatobia |
| Laji: | montelliella |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Elatobia montelliella |
|
Pohjankorokoi eli aihkikoi (Elatobia montelliella) on aitokoihin kuuluva perhoslaji. Suomen lajiston kansallisissa uhanalaisarvioinneissa 2000 ja 2010 se on luokiteltu puutteellisesti tunnetuksi (DD).[1][2]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjankorokoi on harmaa pikkuperhonen. Etusiivet ovat harmaat rusehtavalla sävyllä ja niissä on harvakseltaan vaaleita suomuja. Sitä ei ole mahdollista erottaa ulkonäön perusteella korokoista (Elatobia fuliginosella), mutta koiraan genitaalit ovat tunnusomaiset. Naarasta ei tunneta. Perhosen siipiväli on 13 mm.[3]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjankorokoin kuvasi tieteelle ensimmäisen kerran Max von Schantz vuonna 1951 koirasyksilöstä, joka löytyi Muoniosta 30. kesäkuuta 1948.[3][4] Laji tunnetaan toistaiseksi ainoastaan tästä yhdestä preparoidusta yksilöstä (holotyyppi).
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajin elintavoista ei tiedetä mitään. Se elänee samaan tapaan männyllä kuin korokoi.[3]
Perhonen on nimetty suomalaisen hyönteistieteilijä Justus Elias Montellin mukaan.[3]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pelecystola fraudulentella – 1800-luvulla Keski-Euroopasta kuvattu perhonen, joka yllättäen löytyi Ruotsista vuonna 2007.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
- ↑ http://www.faunatica.fi/dokumentit/Raportti%20Lappi%2002.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna: Fjärilar: Käkmalar–säckspinnare. ISBN 978-91-88506-60-3 s. 458
- ↑ http://www.fmnh.helsinki.fi/elainmuseo/hyonteiset/perhoset/1.htm (Arkistoitu – Internet Archive)