Pohjankääpä
| Pohjankääpä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Hapalopilaceae |
| Suku: | Pohjankäävät Climacocystis |
| Laji: | borealis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Climacocystis borealis |
|
| Synonyymit | |
|
Polyporus borealis |
|
| Katso myös | |
Pohjankääpä (Climacocystis borealis) on koko Suomessa ja varsinkin pohjoisessa runsaslukuisena tavattava kääpälaji. Käävän isäntäpuita ovat kuuset, jonka kuolleiden isojen puiden tyvestä ja juurista sen yleensä löytää. Lapissa pohjankääpä kasvaa varsinkin tykkylumen vahingoittamissa kuusikoissa yhdessä tummakesikän kanssa. Pohjankääpä aiheuttaa vetistä valkolahoa.[1][2]
Pohjankäävän yksivuotinen itiöemä on tyypiltään pileaattinen ja muodoltaan hyllymäinen, kiilamainen, viuhkamainen tai joskus lähes jalallinen. Kääpä kasvaa tavallisesti kymmenien lakkien ryhmänä. Lakin yläpinta on nuorena keltainen, josta se vaalenee ikääntyessään kermanvalkoiseksi. Tuoreena yläpinta on karvainen ja koko itiöemä mehukas. Kääpä repeää helposti säteen suuntaisesti, mutta poikkisuuntaan se on hyvin sitkeä. Pillipinta on kermanvalkea tai vaaleankeltainen. Kulmikkaita tai vanhemmiten sokkeloisia pillejä on 1-2 millimetrillä. Säikeinen malto on kermanvalkoista ja itiöemän kokonaispaksuus 1-4 cm. Kuivana käävän yläpinta tuntuu karhealta ja varsinkin tyvessä näkyy nystypiikkejä, koko itiöemä kellertyy, rasvoittuu ja kovettuu. Pohjankääpä pitäisi olla melko helppo tunnistaa, sillä yhtä säikeisiä kääpiä ovat vain kartanokääpä ja mehikääpä, jotka elävät lehtipuilla.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ [1] Punaisen kirjan verkkopalvelu
- ↑ a b Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 129-130. Helsinki: Luomus, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0