Pohjanisotalvikki
| Pohjanisotalvikki | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit |
| Alakaari: | Koppisiemeniset |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ericales |
| Heimo: | Kanervakasvit Ericaceae |
| Suku: | Terttutalvikit Pyrola |
| Laji: | rotundifolia |
| Alalaji: | norvegica |
| Kolmiosainen nimi | |
|
Pyrola rotundifolia subsp. norvegica |
|
| Katso myös | |
Pohjanisotalvikki (Pyrola rotundifolia subsp. norvegica) eli pohjantalvikki (Pyrola norvegica) on isotalvikin alalaji tai oma lajinsa talvikkien suvussa. Se kasvaa kymmenestä 20:een senttimetriä korkeaksi. Lehtiruusukkeen lehdet talvehtivat ja ovat paksuhkoja, sileitä. Niiden lapa on yhdestä kolmeen senttimetriä, pyöreänpuikeasta pitkänpyöreään. Ruoti on enintään samanpituinen kuin lehtilapa. Kukintona on pystykasvuinen terttu, jossa on nuokkuvia kukkia. Verhiönliuskat ovat tasasoukkia ja lyhytsuippuisia. Teriö on vihertävänvalkoinen. Emiön vartalo on käyrä, punainen ja pituudeltaan 6,5–8,5 millimetriä.
Elinympäristöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjanisotalvikkia esiintyy lehdoissa, lehtomaisiaa kangasmetsissä, tunturikankailla ja -niityillä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.) 1998: Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos, 656 s. Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo. Helsinki.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Henry Väre, Jukka Laine: Metsäkasvio, s. 82. Metsäkustannus, 2016. ISBN 978-952-6612-78-2