Pocket beagle
| Pocket beagle | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Englanti |
| Määrä | kuollut sukupuuttoon |
| Rodun syntyaika | viimeistään 1500-luku |
| Alkuperäinen käyttö | metsästys |
| Muita nimityksiä | Glove Beagle, Mitten Beagle, Sleeve Beagle, Dwarf Beagle, Toy Beagle, Lap Beagle, Lapdog Beagle, Singing Beagle, Rabbit Beagle, Elizabethan Beagle |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus | 20-25 cm |
Pocket beagle on sukupuuttoon kuollut englantilainen koirarotu.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pocket beagle oli vain 20–25 cm korkea, ja joidenkin yksilöiden sanottiin olleen niin pieniä, että ne mahtuivat taskuun.[1]
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1615 julkaistussa herrasmiesten urheiluharrastuksia koskeneessa kirjoituksessa tulevia metsästäjiä suositeltiin hankkimaan "pieniä kinnasbeagleja", jotka toimivat sekä naisten seuralaisina että metsällä yhtä tehokkaasti kuin mikä tahansa ajokoira.[1]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuninkaalliset metsästäjät jalostivat tämän beaglen kääpiöversion, jotta se mahtuisi heidän satulalaukkuihinsa. Täten se oli helppo kantaa metsästysalueelle, jossa se päästettiin irti. Kokonsa vuoksi se sopeutui myös paremmin työskentelemään vaikeakulkuisessa maastossa kuin kookkaammat ajokoirat. Elisabet I:n tiedetään omistaneen ajueellisen pocket beagleja, ja vuodelta 1575 peräisin olevassa maalauksessa kuningatar esiintyy yhden niistä kanssa. Kaikkien hänen omistamiensa yksilöiden sanottiin olleen niin pieniä, että niitä olisi voinut kuljettaa miesten hansikkaassa. 1800-luvun alkupuolella myös Yrjö III ja Yrjö IV omistivat pocket beagleja. Viimeiset merkinnät alkuperäisestä rodusta ovat 1800-luvun puolivälistä eversti Thorntonin ja 1850-luvulta herra Cranen omistamista ajueista. Normaalikokoinen beagle alkoi saavuttaa enemmän suosiota ja syrjäytti lopulta pienoismuunnoksensa.[1]
Myöhäisviktoriaanisella aikakaudella oli havaittavissa pientä elpymistä, mutta rotu joutui tuolloin kaupallisten kasvattajien kynsiin, jotka jalostivat niin pieniä koiria kuin mahdollista ja käyttivät prosessissa runsaasti sisäsiitosta. Tästä johtuen "Viktoriaanisilla taskubeagleilla" alkoi esiintyä yhä enenevässä määrin lisääntymisongelmia: nartut eivät usein kyenneet synnyttämään normaalisti. Huonon maineen vuoksi suosio romahti merkittävästi. Kun brittiläinen Beagle Club perustettiin vuonna 1890, rekisteröitäviltä pocket beagleilta vaadittiin "todellista beaglen rotutyyppiä" ja "hyvälaatuisuutta". Ensimmäisen maailmansodan myötä jäljellä olleet pocket beagle -ajueet hajaantuivat ja 1920-luvulla elossa oli enää muutamia yksilöitä. 1930-luvun alussa rotu yritettiin vielä pelastaa, mutta jalostusohjelmaan löytyi ainoastaan yksi narttu, jonka kuoleman myötä vuonna 1935 koko rotu kuoli lopulta sukupuuttoon.[1]
Etymologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pocket Beagle tarkoittaa "taskubeaglea". Rotu tunnettiin myös nimillä Glove Beagle ("hanskabeagle"), Mitten Beagle ("kinnasbeagle"), Sleeve Beagle ("hihabeagle"), Dwarf Beagle ("kääpiöbeagle"), Toy Beagle ("kääpiöbeagle", sananmukaisesti "lelubeagle"), Lap Beagle ("sylibeagle"), Lapdog Beagle ("sylikoira-beagle"), Singing Beagle ("laulava beagle"), Rabbit Beagle ("kaniinibeagle") ja Elizabethan Beagle ("elisabethinbeagle").[1]