Heinäkasvit
| Heinäkasvit | |
|---|---|
 Ruokohelpi (Phalaris arundinacea eli Phalaroides arundinacea) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kaari: | Streptophyta |
| Luokka: | Embryopsida |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Yksisirkkaiset Monocotyledoneae |
| Kladi: | Commelinids |
| Lahko: | Poales[1] |
| Heimo: |
Heinäkasvit Poaceae Barnhart[2] |
| Synonyymit | |
|
|
| Alaheimot | |
| Katso myös | |
Heinäkasvit (Poaceae, aikaisemmin myös Graminaceae) on yksisirkkaisten luokkaan kuuluva kasviheimo. Heimoon kuuluu noin 600 sukua ja 10 000 lajia. Useimmat lajit elävät luonnostaan vain yhdellä mantereella, mutta ihmisen mukana ne ovat levinneet laajalle.[4] Arviolta 20 % maapallon kasvillisuuspinnasta on heinien peittämää. Heinäkasvit on ihmiselle taloudellisesti tärkein kasviheimo, sillä muun muassa viljat sekä useat rehukasvit ovat heinäkasveja.
Rakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varsi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heinien varsi on ontto korsi. Varressa on solmumaisia nivelkohtia, joista tapahtuu suurimmaksi osaksi pituuskasvu. Korsi voi olla suureksi osaksi puutunut tai kokonaan puutunut (kuten bambuilla).
Lehti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lehden tyvi on solmusta lähtevä vartta ympäröivä tuppi. Lehtilapa on useimmiten pitkä ja kapea.
Kukinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuulipölytteiset kukat voivat olla tähkissä, kerrannaistähkissä, tertuissa tai röyhyissä. Hedelmä on jyvä. Ulkokale ja sisäkale (kuvassa A:t) ovat heinäkasvien tähkylän uloimmaiset suomut, jotka suojaavat kukintoa. Ulkokale on sisäkaletta hieman lähempänä kukintoperää. Vihne (kuvassa C) on pieni sukanen, joka on tavallisesti kiinnittynyt heinäkasvien ulkohelpeen (kuvassa B) kärkeen tai selkään.[5] Viljakasveista vihneet näkyvät selvästi ohralla ja rukiilla.
Luokittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Molekyyligeneettisiin tutkimuksiin perustuva fylogeneettinen luokittelujärjestelmä erottaa 12 alaheimoa. Niiden keskinäistä sukulaisuutta kuvataan kaavalla: Anomochloöideae {Pharoideae [Puelioideae (PACMAD + BEP -kladit)]}
PACMAD-kladi koostuu alaheimoista Panicoideae, Aristidoideae, Chloridoideae, Micrairoideae, Arundinoideae ja Danthonioideae. BEP-kladissa ovat alaheimot Bambusoideae, Ehrhardtoideae ja Pooideae.[6]
Alaheimo Anomochloöideae
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaksi sukua ja neljä lajia siellä täällä hajanaisesti Keski-Amerikasta Kaakkois-Brasiliaan ulottuvan alueen metsissä. Alaheimoon kuuluvat Anomochloa marantoidea, joka on sukunsa ainoa laji, ja kolme Streptochaeta-lajia.[6]
Alaheimo Pharoideae
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neljä sukua ja 13 lajia tropiikin metsissä[6].
Alaheimo Puelioideae
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaksi sukua ja 11 lajia trooppisessa Afrikassa[6].
Alaheimo Panicoideae
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sukuja 212 ja lajeja 3316 tropiikissa ja lauhkealla vyöhykkeellä. Runsaslajisimmat suvut: helmihirssit (Paspalum, 330 lajia), varrasheinät (Andropogon, 122 lajia), harjasheinät (Cenchrus, 121 lajia; sisältää entisen sulkahirssien Pennisetum suvun), hirssit (Panicum, 100 lajia), hahtuheinät (Schizachyrium, 64 lajia) ja Arundinella (57 lajia).[6]
Alaheimo Aristidoideae
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kolme sukua ja 365 lajia lämpimänlauhkeilla alueilla; Euroopassa muutama laji. Suurimmat suvut ovat vihniöt (Aristida, 250–290 lajia) ja untuvaheinät (Stipagrostis, 50 lajia).[6]
Alaheimo Chloridoideae
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sukuja 130 ja lajeja 1721 tropiikissa ja lämpimillä alueilla enmmän tai vähemmän kuivissa kasvuympäristöissä erityisesti Afrikassa ja Australiassa. Runsaslajisimmat suvut: röllinurmikat (Eragrostis, 300 lajia), vasuheinät (Muhlenbergia, 155 lajia), karisteheinät (Sporobolus, 180 lajia) ja viuhkaheinät (Chloris, 55 lajia).[6]
Alaheimo Micrairoideae
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sukuja yhdeksän ja lajeja 188 tropiikissa. Suurimmat suvut: kipinäheinät (Isachne, 103 lajia) ja Eriachne (48 lajia).[6]
Alaheimo Arundinoideae
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sukuja 19 ja lajeja 46 lauhkealla ja trooppisella vyöhykkeellä. Kasvuympäristö vaihtelee vedestä ja kosteikoista kuiviin kasvupaikkoihin.[6]
Alaheimo Danthonioideae
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sukuja 17 ja lajeja 281 laajalle levinneinä, eniten eteläisellä pallonpuoliskolla; Kaakkois-Aasiassa ja Malaijien saaristossa vähän lajeja. Suurimmat suvut: hinat (Danthonia, 100 lajia) ja Rytidosperma (90 lajia).[6]
Alaheimo Bambusoideae
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sukuja 116 ja lajeja 2123 tropiikissa ja lauhkeilla alueilla, usein metsäkasveja. Bambujen alaheimossa on kolme tribusta.[6]
Tribuksessa Olyreae on 21 sukua ja 120 lajia Keski- ja Etelä-Amerikassa sekä Afrikassa; Uudessa-Guineassa kasvaa suku Buergersiochloa. Eniten lajeja on suvussa Pariana (35 lajia). Tribuksen kasvit ovat ruohovartisia, muissa tribuksissa on puuvartisia bambuja.[6]
Arundinarieae-tribus käsittää 26 sukua ja 533 lajia hajanaisesti levinneinä Itä-Yhdysvaltoihin, Itä-Aasiaan ja Afrikkaan; enemmän tai vähemmän vuoristoissa. Runsaslajisimmat suvut: ruokobambut (Fargesia, 60 lajia), sasabambut (Sasa, 40–60 lajia), jättibambut (Phyllostachys) (55 lajia), kaislabambut (Arundinaria, 50 lajia).[6]
Bambuseae-tribus koostuu 84–101 suvusta, joissa on 1470 juurakollista lajia tropiikissa, lämpimillä ja lauhkeilla alueilla. Suurimmat suvut: Chusquea (200 lajia), hujabambut eli kimppubambut (Bambusa, 120 lajia), Merostachys (50 lajia) ja Schizostachyum (50 lajia).[6]
Alaheimo Ehrhartoideae
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sukuja 17 ja lajeja 111 laajalti levinneinä, mutta erityisesti eteläisellä pallonpuoliskolla. Suurimmat suvut: aitoriisit (Oryza, 20 lajia) ja hukkariisit (Leersia, 20 lajia).[6]
Alaheimo Poöideae
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sukuja 177 ja lajeja 3850 enimmäkseen pohjoisessa lauhkealla vyöhykkeellä. Alaheimo jakaantuu neljäksi kehityslinjaksi eli kladiksi.[6]
Brachyelytreae käsittää vain yhden kolmilajisen suvun, joka kasvaa Itä-Aasiassa ja Pohjois-Amerikan itäosassa. Toinen kladi on nimeltään Nardeae, ja siinä on kaksi yksilajista sukua Euroopassa. Kolmas kladi (Phaenospermateae) koostuu seitsemästä suvusta ja niiden 11 lajista, joiden levinneisyys on hajanainen: niitä on Keski-Aasiasta Itä-Aasiaan, Australiassa, Meksikossa, Balkanin niemimaalla ja Kaukasuksella. Neljäs kladi on nimetön ja suurin; siinä on 169 sukua ja 3833 lajia, jotka kasvavat enimmäkseen pohjoisella pallonpuoliskolla. Sen runsaslajisimmat suvut ovat nurmikat (Poa, 500 lajia), pikkunadat (Festuca, 470; sisältää entisen raiheinien Lolium suvun), neulahöyhenheinät (Stipa, <300 lajia), kastikat (Calamagrostis, 230 lajia), röllit (Agrostis, 220 lajia), vehniöt eli villivehnät (Elymus, 150 lajia), amerikanhöyhenheinät (Nassella, 122 lajia), töpökattarat (Bromus, 100 lajia) ja simakkeet (Anthoxanthum, 50 lajia).[6]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heinäkasveihin kuuluvat monet kaikkein tärkeimmistä viljelykasveista. Heinäkasveja, joiden jyviä käytetään ihmisten ravinnoksi, kutsutaan viljoiksi. Viljoista tärkeimpiä ovat vehnä, riisi, maissi, ohra, ruis ja kaura. Ne muodostavat tärkeän energian- ja proteiininlähteen ihmisille. Sokeriruoko on sokerintuotannon tärkeä lähde.
Lisäksi heimoon kuuluu joukko kotieläinten, etenkin nautojen ja lampaiden rehuksi viljeltäviä kasveja, joita tavallisesti tarkoitetaankin puhuttaessa heinistä tai heinästä. Sellaisia ovat esimerkiksi nurmipuntarpää ja timotei. Niitä voidaan käyttää karjan rehuksi useilla tavoilla: karja voi laiduntaa niitä suoraan pellolta tai erilaisilta luonnonbiotoopeilta, ne voidaan niittää karjalle tuoreena nurmirehuksi tai valmistaa säilörehuksi yhdessä muiden nurmikasvien kanssa tai niistä voidaan valmistaa karjan talvirehuksi kuivaa heinää. Näistä kuiva heinä oli yhdessä esimerkiksi lehdesten kanssa aiemmin pääasiallinen talvirehun tuotantotapa pohjoisilla alueilla, mutta säilörehun yleistyttyä kuivan heinän tuotanto talvirehuksi on vastaavasti vähentynyt.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Stevens, P. F.: Poales Angiosperm Phylogeny Website. 2001–. Missouri Botanical Garden. Viitattu 13.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Stevens, P. F.: Angiosperm Phylogeny Website (Version 9) mobot.org. kesäkuu 2008. Viitattu 28.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Bambut – Bambusoideae
- ↑ Encyclopædia Britannica: Poaceae (englanniksi)
- ↑ Annikki Lappalainen: Biologian oppiminen 2000-luvulla – Määritysopas (pdf) blogs.helsinki.fi. Viitattu 05.11.2017.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 14, July 2017 [and more or less continuously updated since]. (englanniksi) Viitattu 5.11.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen Lajitietokeskus: Heinäkasvit (Poaceae)
- ITIS: Poaceae (englanniksi)
- Evoluutiopuu: http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/trees/poaceae.gif
