Plaisir d’amour
Plaisir d’amour on ranskalainen laulelmaklassikko. Sen on vuonna 1784 säveltänyt Jean-Paul-Égide Martini (1741–1816). Teksti on peräisin Jean-Pierre Claris de Florianin (1755–1794) runosta, joka sisältyy hänen romaaniinsa Célestine. Laulu on ollut hyvin suosittu J. P. E. Martinin versiona. Hector Berlioz on sovittanut sen vuonna 1859 orkesterille (H134)[1]. Louis van Waefelghem on sovittanut sävelmän 1880-luvulla esitettäväksi viola d’amorella tai alttoviululla ja pianolla. Siitä on tehty myös useita popversioita.
Sanat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Plaisir d’amour ne dure qu’un moment. |
Eero Väre on levyttänyt sen suomeksi Kullervon sanoittamana (1948) nimellä ”Lemmen onnetar”.[2] Birgit Kronström hyräilee laulua elokuvassa Amor hoi.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hberlioz.com
- ↑ Suomen Äänitearkisto (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Plaisir d’amour Elonet. Musiikki