Pjotr Voikov

Pjotr Voikov.

Pjotr Lazarevitš Voikov (ven. Пётр Лазаревич Войков; 13. elokuuta (J: 1. elokuuta) 1888 Kertš, Venäjän keisarikunta – 7. kesäkuuta 1927 Varsova, Puola) oli venäläinen vallankumouksellinen ja neuvostoliittolainen diplomaatti. Hän oli osallisena entisen tsaariperheen murhaan vuonna 1918 ja joutui myöhemmin itse valkoisten emigranttien salamurhaamaksi toimiessaan Neuvostoliiton lähettiläänä Varsovassa.

Elämänvaiheet

Voikov oli metallitehtaan työnjohtajan poika. Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen jo vuonna 1903, mutta vuoteen 1917 saakka hän oli menševikki. Hän joutui pakenemaan Venäjältä, kun häntä epäiltiin osallisuudesta kenraali Dumbadzen murhayritykseen, ja hän asui vuosina 1907–1917 maanpaossa Sveitsissä. Palattuaan Venäjälle Voikov liittyi bolševikkeihin elokuussa 1917. Lokakuun vallankumouksen myötä hänestä tuli Jekaterinburgin kaupunginduuman puheenjohtaja. Vuonna 1918 hän toimi Uralin alueen elintarvikehuollosta vastanneena komissaarina. Voikov oli mukana väärentämässä todisteita vangitun tsaarin Nikolai II:n ja tämän perheen vastavallankumouksellisesta toiminnasta, ja Uralin neuvoston päättäessä heidän teloittamisestaan Voikov äänesti sen puolesta. On myös säilynyt asiakirja, jolla hän määräsi jekaterinburgilaisen apteekin toimittamaan ruumiiden hävittämiseen tarkoitetun rikkihapon.

Voikov toimi vuonna 1919 keskusosuuskunta Tsentrosojuzin ja vuosina 1921–1924 valtion omistaman Severoles-yhtymän varapuheenjohtajana. Hän valvoi eräiden Kremlin kokoelmiin kuuluneiden arvoesineiden kuten Fabergén pääsiäismunien myyntiä ulkomaille. Voikov nimitettiin lokakuussa 1924 Neuvostoliiton lähettilääksi Puolaan. Vain 18-vuotias valkoinen venäläinen monarkistiemigrantti Boris Kowerda ampui hänet rautatieasemalla Varsovassa kesäkuussa 1927. Murhaa pidettiin kostona Voikovin osallisuudesta tsaariperheen surmaamiseen, mutta se heikensi myös Neuvostoliiton ja Puolan suhteita. Voikov haudattiin Kremlin muuriin Moskovassa. Kowerda sai Puolassa elinkautisen vankeustuomion, mutta hänet armahdettiin vuonna 1937.

Reaktiona Voikovin murhaan Neuvostoliitto teloitti kolme päivää myöhemmin 20 kiinni jäänyttä valkoisten järjestöjen jäsentä, joista yksi oli suomalainen everstiluutnantti Georg Elfvengren.

Muistaminen

Voikovin mukaan on nimetty vuonna 1964 avattu Voikovskajan metroasema Moskovassa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen sekä liberaalit ihmisoikeusaktivistit, Romanovin suku että Venäjän ortodoksinen kirkko ovat vaatineet aseman nimen muuttamista johtuen Voikovin osuudesta tsaariperheen murhassa, ja vuonna 2010 Venäjän valtakunnanduuma esitti asiasta Moskovan kaupungille toiveen. Moskovassa vuonna 2015 pidetyssä paikallisessa verkkoäänestyksessä 53 % kannatti nimen säilyttämistä eikä sitä muutettu, joskin äänestystuloksen luotettavuus on kyseenalaistettu.